Rahoitusvakuus yhtiöoikeuden puitteissa

Yrittäjille taloudellisen turvan saaminen on erittäin tärkeää. Kun teet sopimuksen toisen osapuolen kanssa, haluat varmistaa, että vastapuoli täyttää sopimuksen mukaiset maksuvelvoitteensa. Jos tarjoat rahoitusta tai teet investointeja toisen henkilön hyväksi, haluat myös takuun, että antama summa lopulta maksetaan takaisin. Toisin sanoen haluat saada taloudellisen vakuuden. Taloudellisen vakuuden saaminen varmistaa, että lainanantajalla on vakuus, kun hän huomaa, että hänen vaatimuksensa ei täyty. Yrittäjillä ja yrityksillä on erilaisia ​​mahdollisuuksia saada taloudellista turvaa. Tässä artikkelissa keskustellaan useista vastuista, esc-takuista, (emoyhtiön) takuista, 403-ilmoituksesta, kiinnityksestä ja pantista.

Rahoitusvakuus yhtiöoikeuden puitteissa

1. Useat vastuut

Jos kyseessä on useita vastuita, joita kutsutaan myös yhteisvastuiksi, ei ehdottomasti ole annettu mitään takuita, mutta yhteisvelallisella on vastuu muista velallisista. Useat vastuut johtuvat Alankomaiden siviililain 6: 6 artiklasta. Esimerkkejä useista vastuista yrityssuhteissa ovat parisuhteen pariskunnat, jotka ovat vastuussa parisuhteen parista, tai oikeushenkilön johtajat, joita tietyissä olosuhteissa voidaan pitää henkilökohtaisesti vastuussa yhtiön veloista. Useat vastuut asetetaan usein vakuuksiksi osapuolten välisessä sopimuksessa. Nyrkkisääntönä on, että kun sopimuksesta johtuva suoritus johtuu kahdesta tai useammasta velallisesta, he ovat kumpikin sitoutuneet yhtä suureen osaan. Siksi heidät voidaan velvoittaa täyttämään vain oma osa sopimusta. Useat vastuut ovat kuitenkin poikkeus tästä säännöstä. Jos kyseessä on useita vastuita, suoritus on suoritettava kahden tai useamman velallisen toimesta, mutta kussakin velallisessa voidaan erikseen pidättää koko suoritus. Velkojalla on oikeus täyttää koko sopimus jokaiselta velalliselta. Siksi velkoja voi valita velallisista, jonka hän haluaa käsitellä, ja voi sitten vaatia tältä yhdeltä velalliselta kokonaan erääntyvää määrää. Kun yksi velallinen maksaa koko summan, yhteisvelalliset eivät enää ole velkaa velkaa.

1.1 Valitusoikeus

Velalliset ovat sisäisesti velvollisia maksamaan toisilleen, joten yhden velallisen maksama velka on maksettava kaikkien velallisten kesken. Tätä kutsutaan takautuvaksi. Takautumisoikeus on velallisen oikeus vaatia takaisin velalliselleen maksamaa summaa. Kun velallinen on erikseen vastuussa velan maksamisesta ja maksaa koko velan, hänellä on oikeus periä tämä velka yhteisvelallisilta.

Jos velallinen ei enää halua olla erikseen vastuussa rahoituksesta, jonka hän on tehnyt yhdessä muiden velallisten kanssa, hän voi pyytää velkojaa kirjallisesti vapauttamaan hänet useasta vastuusta. Esimerkki tästä on tilanne, jossa velallinen on tehnyt yhteisen lainasopimuksen kumppanin kanssa, mutta haluaa poistua yrityksestä. Velkojan on tällöin aina laadittava kirjallinen usean vastuun irtisanominen; rinnakkaisvelallisten suullinen sitoumus, että he maksavat velat, ei riitä. Jos yhteisvelalliset eivät voi tai eivät täytä tätä suullista sopimusta, velkoja voi silti vaatia koko velan sinulta. 

1.2. Suostumuksen vaatimus

Vastuussa olevan velallisen avioliitto tai rekisteröity kumppani on lain suojaama. Alankomaiden siviililain 1:88 §: n 1 momentin c alakohdan mukaan puoliso vaatii toisen puolison suostumusta tekemään sopimuksia, jotka sitovat häntä yhteisvastuullisena velallisena muussa kuin yrityksen tavanomaisessa liiketoiminnassa. Tämä on niin kutsuttu suostumusvaatimus. Tämän artikkelin tarkoituksena on suojata puolisoita oikeudellisilta toimilta, joihin voi liittyä merkittävä taloudellinen riski. Kun velkoja pitää velkaa yhteisvastuullisesti koko saatavasta, sillä voi olla seurauksia myös velallisen puolisolle. Tästä suostumusvaatimuksesta on kuitenkin poikkeus. Alankomaiden siviililain 1:88 §: n 5 momentin mukaan suostumusta ei vaadita, kun julkisen osakeyhtiön tai osakeyhtiön johtaja (hollantilainen NV ja BV) tekee sopimuksen, kun taas tämä johtaja on yksin tai yhdessä pääjohtajiensa, enemmistön osakkeiden omistajan kanssa ja jos sopimus tehtiin yhtiön normaalin liiketoiminnan puolesta. Tässä on kaksi vaatimusta, jotka on täytettävä: johtaja on toimitusjohtaja ja enemmistöosakas tai omistaa enemmistön osakkeista yhdessä apulaisjohtajiensa kanssa, ja sopimus tehtiin yhtiön normaalin liiketoiminnan puolesta. Kun molemmat vaatimukset eivät täyty, sovelletaan suostumusvaatimusta.

2. Escrow

Kun osapuoli vaatii vakuuden, että rahallinen korvaus maksetaan, tämä vakuus voidaan antaa myös panttilukulla.[1] Escrow johdetaan Alankomaiden siviililain 7: 850 artiklasta. Puhumme sulkutilistä, kun kolmas osapuoli sitoutuu velkojaan sitoumuksen suhteen, joka toisen osapuolen (päävelallinen) on täytettävä. Tämä tapahtuu tekemällä esc-sopimus. Kolmatta osapuolta, joka tarjoaa turvallisuuden, kutsutaan takaajaksi. Takaaja ottaa velvollisuuden päävelallisen luotonantajaa kohtaan. Takaaja ei siis ota vastuuta omasta velastaan, vaan toisen osapuolen velasta ja antaa henkilökohtaisesti vakuuden tämän velan maksamiseen. Takaaja on vastuussa koko omaisuudellaan. Escrow-sopimuksesta voidaan sopia olemassa olevien velvoitteiden täyttämiseksi, mutta myös tulevien velvoitteiden täyttämiseksi. Alankomaiden siviililain 7: 851 §: n 2 momentin mukaan näiden tulevien velvoitteiden on oltava riittävän määritettävissä sulkutilien tekemisen hetkellä. Jos päävelallinen ei pysty täyttämään sopimuksesta johtuvia velvoitteitaan, velkoja voi pyytää takaajaa täyttämään nämä velvoitteet. Alankomaiden siviililain 7: 851 pykälän mukaan esc-velka riippuu velallisen velvollisuudesta, mihin tarkoitukseen escr-sopimus tehtiin. Siksi esc-lakkaa olemasta voimassa, kun velallinen on täyttänyt pääsopimuksesta johtuvat velvoitteensa.

Luotonantaja ei voi vain pyytää takaajaa maksamaan velan. Tämä johtuu siitä, että ns. Toissijaisuusperiaatteella on rooli escrolla. Tämä tarkoittaa, että velkoja ei voi välittömästi vedota takaajaan maksun saamiseksi. Ensinnäkin, takaajaa ei voida pitää vastuussa maksusta ennen kuin päävelallinen on laiminlyönyt velvollisuutensa. Tämä johtuu Alankomaiden siviililain 7: 855 artiklasta. Tämä tarkoittaa, että velkoja voi pitää takaajan vastuussa vasta sen jälkeen, kun velkoja on ensin ottanut yhteyttä päävelalliseen. Velkojan on täytynyt tehdä kaikki tarvittava varmistaakseen, että velallinen, jonka takaaja on sitoutunut, on jättänyt täyttämättä maksuvelvoitteensa. Joka tapauksessa velkojan on lähetettävä laiminlyöntiilmoitus päävelalliselle. Vain jos päävelallinen ei vieläkään noudata maksuvelvoitetta saatuaan tämän laiminlyöntiilmoituksen, velkoja voi vedota takaajaan saadakseen maksun. Takaajalla on kuitenkin myös mahdollisuus puolustautua velkojan vaatimuksella. Tätä varten hänellä on käytettävissään samat puolustukset kuin päävelallisella, kuten lykkääminen, peruuttaminen tai muutoksenhaku. Tämä johtuu Alankomaiden siviililain 7: 852 artiklasta.

2.1 Valitusoikeus

Takaaja, joka maksaa velallisen velan, voi periä tämän määrän takaisin velalliselta. Takautumisoikeus koskee siis myös sulkutiloja. Sulkutilissä sovelletaan takaisinotto-oikeuden erityismuotoa, nimittäin subrogaatiota. Pääsääntö on, että vaatimus lakkaa olemasta voimassa, kun korvaus maksetaan. Toissijaisuus on kuitenkin poikkeus tästä säännöstä. Toissijaisuuden yhteydessä vaatimus siirretään toiselle omistajalle. Tässä tapauksessa velkojan saatava maksaa toinen osapuoli kuin velallinen. Escrow-korvauksessa korvauksen maksaa kolmas osapuoli, nimittäin takaaja. Maksamalla velan saamista velallista vastaan ​​ei kuitenkaan menetetä, bussi siirtyy velkojalta takaajalle, joka maksoi velan. Velkan maksamisen jälkeen takaaja voi mennä perimään summan velalliselta, jonka kanssa hän on tehnyt esc-sopimuksen. Toimenpiteet ovat mahdollista vain lain sääntelemissä tapauksissa. Tytäryrityksen varallisuuden siirtäminen on mahdollista 7 §: n perusteella: 866 Alankomaiden siviililain jo. Artikla 6:10 Alankomaiden siviililaki.

2.2 yritystoiminta ja yksityiset sulkutilit 

Yritystoiminnan ja yksityisen sulkutilien välillä on ero. Liiketoiminnan escrow on sulkutili, joka tehdään ammatin tai liiketoiminnan harjoittamisen yhteydessä, yksityinen escrow on escrow, joka tehdään ammatin tai yrityksen ulkopuolella. Sekä oikeushenkilö että luonnollinen henkilö voivat tehdä sulkutilusopimuksen. Esimerkkejä tästä on holdingyhtiö, joka tekee pankkitilille rahoitusta sitoumussopimuksen pankin kanssa, ja vanhemmat, jotka tekevät esc-sopimuksen varmistaakseen, että heidän lapsensa maksavat asuntolainan korot pankille. Sulkutilkkua ei aina tarvitse tehdä pankin puolesta, on myös mahdollista tehdä escuresopimuksia muiden velkojien kanssa.

Suurimman osan ajasta on selvää, onko yritys vai yksityinen sulkutili tehty. Jos yritys solmii sulkuturvasopimuksen, tehdään sulkutili. Jos luonnollinen henkilö tekee sulkuturvasopimuksen, yleensä tehdään yksityinen sulkutili. Epäselvyyttä voi kuitenkin esiintyä, kun osakeyhtiön tai osakeyhtiön johtaja tekee sulkuturvasopimuksen oikeushenkilön puolesta. 7 artikla: 857 Alankomaiden siviililaki sisältää sen, mitä tarkoitetaan yksityisellä sulkutilillä: luonnollisen henkilön, joka ei toiminut ammatinharjoittamisen yhteydessä, suorittaman esc-sopimuksen tekeminen, tai julkisen osakeyhtiön tai yksityisen osakeyhtiön tavanomaiseen toimintaan yhtiö. Takaajan on myös oltava yhtiön johtaja ja omistaa enemmistön osakkeista yksin tai yhdessä hänen kanssaan. On olemassa kaksi tärkeätä kriteeriä:

- takaaja on toimitusjohtaja ja enemmistöosakas tai omistaa suurimman osan osakkeista yhdessä hänen omistajiensa kanssa;
- escrone suoritetaan yrityksen tavanomaisen liiketoiminnan puolesta.

Käytännössä toimitusjohtaja / enemmistöosakas tekee usein esc-sopimuksen. Toimitusjohtaja / enemmistöosakas päättää yrityksen politiikasta, ja hänellä on henkilökohtainen intressi esc-yritystä kohtaan, koska voi olla mahdollista, että pankki ei halua tarjota rahoitusta tekemättä esc-sopimusta. Lisäksi toimitusjohtajan / osake-enemmistöosakkaan tekemän esc-sopimuksen on oltava tehty normaalia liiketoimintaa varten. Tämä on kuitenkin erilainen kussakin tilanteessa, eikä laissa määritellä termiä "normaali liiketoiminta". Tapauksen olosuhteet on tutkittava, jotta voidaan arvioida, tehdäänkö sulkutili normaalia yritystoimintaa varten. Kun molemmat kriteerit täyttyvät, yritystalletus tehdään. Kun esc-sopimuksen tekevä johtaja ei ole toimitusjohtaja / enemmistöosakas tai jos sulkutiliä ei ole tehty normaalia liiketoimintaa varten, tehdään yksityinen escure.

Lisäsääntöjä sovelletaan yksityiseen sulkutiliin. Laki tarjoaa suojan yksityisen takaajan avioliitolle tai rekisteröidylle kumppanille. Hyväksyntävaatimus koskee nimittäin myös yksityistä sulkutiliä. Alankomaiden siviililain 1:88 §: n 1 momentin c kohdan mukaan puoliso tarvitsee toisen puolison suostumuksen tehdäkseen sopimuksen, joka aikoo sitoa hänet takaajana. Siksi voimassa olevan yksityisen esc-sopimuksen tekemiseksi vaaditaan takaajan puolison suostumus. Alankomaiden siviililain 1:88 pykälän 5 momentti kuitenkin edellyttää, että tätä suostumusta ei vaadita, kun liiketakuut tekevät liiketalouden takaaja. Takaajan aviopuolison suojaa sovelletaan siis vain yksityisiin esc-sopimuksiin.

3. Takuu

Takuu on toinen mahdollisuus saada vakuus korvauksen maksamisesta. Takuu on henkilökohtainen vakuusoikeus, jossa kolmas osapuoli ottaa itsenäisen velvollisuuden täyttää velkojan ja velallisen välinen sitoumus. Takuu merkitsee siten, että kolmas osapuoli takaa velallisen velvoitteiden täyttämisen. Takaaja sitoutuu maksamaan velan, jos velallinen ei voi tai ei maksa.[2] Takuuta ei säännellä lailla, mutta takuu tehdään osapuolten välisellä sopimuksella.

3.1. Lisävarusteitakuu

Kaksi vakuusmuotoa voidaan erottaa toisistaan ​​vakuuden saamiseksi. lisätakuu ja abstrakti takuu. Lisätakuu riippuu velkojan ja velallisen välisestä suhteesta. Ensi silmäyksellä lisävarustetakuu on hyvin samanlainen kuin sulkutili. Ero on kuitenkin se, että lisätakauksen takaaja ei sitoudu samaan suoritukseen kuin päävelallinen, vaan henkilökohtaiseen velvoitteeseen, joka on erilaisessa tilanteessa. Yksinkertainen esimerkki tästä on, kun takaaja sitoutuu toimittamaan tomaatit velkojalle, jos velallinen ei täytä perunatoimitusvelvollisuuttaan. Tässä tapauksessa takaajan velvoitteen sisältö eroaa velallisen velvoitteen sisällöstä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että näiden kahden sitoumuksen välillä on vahva kuuluvuus. Lisätakuu on velkojan ja velallisen välisen suhteen lisäksi. Lisäksi lisätakuulla on usein turvaverkon tehtävä; vasta kun päävelallinen ei täytä velvollisuuksiaan, takaajaa pyydetään suorittamaan sitoumus.

Vaikka takuuta ei nimenomaisesti mainita laissa, Alankomaiden siviililain 7: 863 §: ssä viitataan epäsuorasti lisätakaukseen. Tämän artiklan mukaan yksityistä talletusta koskevia säännöksiä sovelletaan myös sopimuksiin, joissa henkilö sitoutuu tiettyyn palveluun siinä tapauksessa, että kolmas osapuoli ei noudata erityistä velvollisuutta, jolla on erilainen sisältö velkojaan nähden. Siksi yksityisiä sulkutiloja koskevia säännöksiä sovelletaan myös lisätakaukseen, jonka yksityinen henkilö tekee.

3.2 Tiivistelmätakuu

Lisätakuun lisäksi tiedämme myös abstraktin takuun taloudellisen turvallisuuden. Toisin kuin lisätakuu, abstrakti takuu on takaajan itsenäinen sitoutuminen velkojaan. Tämä takuu on puolueeton velkojan ja velallisen välisestä suhteesta. Abstraktin takuun tapauksessa takaaja sitoutuu itsenäiseen velvollisuuteen suorittaa suoritus velalliselle tietyin edellytyksin. Tätä suoritusta ei ole sidottu velallisen ja velkojan väliseen sopimukseen. Tunnetuin esimerkki abstraktista takuusta on pankkitakuu.

Kun abstrakti takuu on tehty, takaaja ei voi vedota puolustukseen taustalla olevasta suhteesta. Kun takuun ehdot täyttyvät, takaaja ei voi estää maksua. Tämä johtuu siitä, että takuu johtuu velkojan ja takaajan välisestä erillisestä sopimuksesta. Tämä tarkoittaa, että velkoja voi välittömästi ottaa yhteyttä takaajaan ilman, että hänen tarvitse lähettää velalliselle ilmoitus laiminlyönnistä. Tekemällä takauksen velkoja saa näin ollen suuren varmuuden siitä, että velka maksetaan hänelle. Lisäksi takaajalla ei ole takautumisoikeutta. Osapuolet voivat kuitenkin sisällyttää suojatoimenpiteet takuusopimukseen. Abstraktin takuun juridiset vaikutukset eivät johdu lakisääteisistä määräyksistä, vaan osapuolet voivat itse täyttää ne. Vaikka takaajalla ei ole lain nojalla takautumisoikeutta, hän voi itse huolehtia perintäkeinoista. Esimerkiksi velallisen kanssa voidaan tehdä vastatakuu tai laatia vahingonkorvausasiakirja.

3.3 Emoyhtiön takuu

Yhtiöoikeudessa emoyhtiön takuu tehdään usein. Emoyhtiön takuu tarkoittaa, että emoyhtiö sitoutuu noudattamaan saman konsernin tytäryhtiön velvoitteita, jos tytäryritys itse ei täytä tai pysty täyttämään näitä velvoitteita. Tietenkin tästä takuusta voidaan sopia vain konserniin tai holdingyhtiöön kuuluvien yritysten kanssa. Ryhmätakuu on periaatteessa abstrakti takaus. Normaalisti ei kuitenkaan ole "ensin maksettava, sitten puhu" -käsitettä, jossa takaaja maksaa välittömästi velan tarkistamatta tosiasiallisesti, onko velallista vastaan ​​vaadittavaa saatavaa. Syynä tähän on se, että velallinen on takaajan tytäryhtiö; takaaja haluaa ensin tarkistaa, onko saatavaa todella vaadittavaa. Siitä huolimatta "ensin maksa, sitten puhu" -rakenne voidaan rakentaa takuussopimukseen. Loppujen lopuksi osapuolet voivat rakentaa takuun omien toiveidensa mukaan. Osapuolten on myös selvitettävä, kattaako takaus vain maksutakauksen vai onko takuun oltava katettava myös muut velvoitteet ja onko se siten suoritustakuu. Osapuolet päättävät myös takuun laajuuden, keston ja ehdot. Emoyhtiön takuu voi tarjota ratkaisun tytäryhtiön konkurssiin, mutta vain, jos emoyhtiö ei romahda tytäryhtiöidensä kanssa.

4. 403-lausunto

Yhtiöryhmässä annetaan usein myös ns. 403-lausunto. Tämä lausunto perustuu Alankomaiden siviililain 2: 403 artiklaan. Antamalla 403-lausunnon konserniin kuuluvat tytäryritykset vapautetaan erillisen tilinpäätöksen laatimisesta ja julkaisemisesta. Sen sijaan laaditaan konsolidoitu tilinpäätös. Tämä on emoyhtiön tilinpäätös, johon sisältyvät kaikki tytäryhtiöiden tulokset. Konsernitilinpäätöksen taustalla on, että vaikka kaikki tytäryritykset toimivat usein suhteellisen itsenäisesti, ne lopulta kuuluvat emoyhtiön johtoon ja valvontaan. Lausunto 403 on yksipuolinen säädös, josta emoyhtiölle syntyy itsenäinen sitoumus. Tämä tarkoittaa, että 403-lausunto ei ole sitoumus. 403-lausunto ei ole vain suurten kansainvälisten ryhmien antama; pienet ryhmät, jotka koostuvat esimerkiksi kahdesta osakeyhtiöstä, voivat myös käyttää 403-ilmoitusta. 403-lausunto on rekisteröitävä kauppakamarin kaupparekisteriin. Tämä selvitys osoittaa, mitkä tytäryhtiön velat emoyhtiö kattaa ja mistä päivästä lukien.

Lausunnon 403 toinen puoli on, että tällä lausunnolla oleva emoyhtiö ilmoittaa olevansa vastuussa tytäryhtiöidensä velvoitteista. Emoyhtiö on siis vastuussa tytäryhtiöiden lakiin liittyvistä veloista erikseen. Tämä useita vastuita merkitsee sitä, että sen tytäryhtiön velkoja, jolle 403-lausunto on annettu, voi valita, mihin oikeushenkilöön hän haluaa osoittaa vaatimuksensa täyttämiseksi: tytäryritykselle, jonka kanssa hän on tehnyt ensisijaisen sopimuksen, tai emoyhtiölle, joka on antanut 403-selvitys. Tällä monella vastuulla velkoja kompensoidaan puutteen tuntemisesta hänen vastapuolena olevan tytäryhtiön taloudellisesta tilanteesta. Edellä mainitut arvopaperit merkitsevät vastuuta vain vastapuolta vastaan, jonka kanssa sopimus tehdään, mutta 403-lausunto luo vastuun tytäryhtiöiden kaikille velkojille. Velkojia voi olla enemmän, jotka voivat kääntyä emoyhtiön puoleen vaatimustensa täyttämiseksi. 403-lausunnosta johtuva mahdollinen vastuu on siis merkittävä. Tämän haittana on, että 403-lausunto voi vaikuttaa koko konserniin, kun tytäryrityksellä on taloudellisia ongelmia. Jos tytäryhtiö konkurssiin, koko konserni voi romahtaa.

4.1 403-lausunnon peruuttaminen

On mahdollista, että emoyhtiö ei enää halua olla vastuussa veloistaan ​​tai sen tytäryhtiöistä. Näin voi olla, kun emoyhtiö haluaa myydä tytäryhtiön. 403-lausunnon peruuttamiseksi on noudatettava Alankomaiden siviililain 2: 404 artiklasta johtuvaa menettelyä. Tämä menetelmä koostuu kahdesta osasta. Ensinnäkin 403-lausunto on peruutettava. Peruuttamisilmoitus on talletettava kauppakamarin kaupparekisteriin. Tämä peruuttamisilmoitus tarkoittaa, että emoyhtiö ei enää ole vastuussa tytäryhtiön veloista, jotka syntyvät peruuttamisilmoituksen antamisen jälkeen. Alankomaiden siviililain 2: 404 §: n 2 momentin mukaan emoyhtiö on kuitenkin vastuussa veloista, jotka johtuvat säädöksistä, jotka tehtiin ennen 403-lausunnon peruuttamista. Siksi velkoja on edelleen veloista, jotka johtuvat sopimuksista, jotka tehtiin 403-lausunnon antamisen jälkeen, mutta ennen peruuttamisilmoituksen antamista. Tällä pyritään suojelemaan velkojaa, joka olisi voinut tehdä sopimuksen varmuuden vuoksi 403-lausunnossa.

Vastuu näistä aikaisemmista säädöksistä on kuitenkin mahdollista lakkauttaa. Tätä varten on noudatettava Alankomaiden siviililain 2: 404 §: n 3 momentista johtuvaa lisämenettelyä. Tässä menettelyssä sovelletaan useita ehtoja:

- tytäryritys ei voi enää kuulua konserniin;
- ilmoituksen aikomuksesta lopettaa 403-lausunto on oltava saatavilla kauppakamarissa tarkastettavaksi vähintään kaksi kuukautta;
- vähintään kahden kuukauden on kulunut siitä, kun kansallisessa sanomalehdessä on ilmoitettu, että irtisanomisilmoitus on saatavilla tarkastusta varten.

Lisäksi velkojilla on edelleen mahdollisuus vastustaa aikomusta lakkauttaa 403-lausunto. 403-lausunto voidaan lopettaa vasta, kun väitettä ei ole jätetty ajoissa tai sitä ei ole tehty tai kun tuomari on julistanut jätetyn väitteen pätemättömäksi. Emoyhtiö ei enää ole erikseen vastuussa tytäryhtiön veloista vasta kun 403-lausunnon peruuttamisen ja päättämisen ehdot täyttyvät. On tärkeää, että tämä peruuttaminen ja irtisanominen toteutetaan huolellisesti. Jos peruuttamista tai irtisanomista ei ole toteutettu asianmukaisesti, emoyhtiö voidaan jopa pitää vastuussa vuosia sitten myytyjen tytäryhtiöiden veloista.

5. Asuntolaina ja pantti

Taloudellinen vakuus voidaan saada myös asettamalla asuntolaina tai pantti. Vaikka nämä taloudellisen vakuuden muodot muistuttavat vahvasti toisiaan, eroja on useita.

5.1. Kiinnitys

Asuntolaina on taloudellinen vakuus, jonka osapuolet voivat määrätä. Asuntolaina merkitsee sitä, että toinen osapuoli antaa lainan toiselle osapuolelle. Myöhemmin asuntolaina määrätään taloudellisen vakuuden saamiseksi tämän lainan takaisinmaksuun. Asuntolaina on omaisuusoikeus, joka voidaan vahvistaa velallisen omaisuudelle. Jos velallinen ei pysty takaisinmaksamaan lainaansa, velkoja voi vaatia omaisuutta vaatimuksensa täyttämiseksi. Tunnetuin esimerkki kiinnityksestä on tietysti asunnonomistaja, joka on sopinut pankin kanssa, että pankki myöntää hänelle lainan ja käyttää sitten taloaan vakuutena lainan takaisinmaksuun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että asuntolaina voidaan asettaa vain pankin kautta. Muut yritykset ja yksityishenkilöt voivat myös tehdä asuntolainan. Asuntolainojen terminologia voi olla hämmentävä. Normaalissa puheessa osapuoli, esimerkiksi pankki, tarjoaa kiinnityksen toiselle osapuolelle. Oikeudellisesta näkökulmasta lainanottaja on kuitenkin asuntolainan tarjoaja, kun taas lainan myöntäjä on asuntolainan haltija. Pankki on siis asuntolainan haltija ja henkilö, joka haluaa ostaa talon, on asuntolainan tarjoaja.

Asuntolainalle on ominaista, että asuntolainaa ei voida tehdä jokaiselle kiinteistölle; Alankomaiden siviililain 3: 227 §: n mukaan asuntolaina voidaan asettaa vain rekisteröityyn omaisuuteen. Kun rekisteröity kiinteistö myydään, tämä siirto on rekisteröitävä julkisiin rekistereihin. Vasta tämän rekisteröinnin jälkeen ostaja todella saa rekisteröidyn omaisuuden. Esimerkkejä rekisteröidystä kiinteistöstä ovat maa, talot, veneet ja lentokoneet. Auto ei ole rekisteröity omaisuus. Lisäksi asuntolaina voidaan asettaa vain "riittävän määritettävissä olevan vaatimuksen" hyväksi. Tämä johtuu Alankomaiden siviililain 3: 231 artiklasta. Tämä tarkoittaa, että on oltava selvää, mihin vaatimukseen kiinnitys on perustettu. Jos velkojalla on velallista vastaan ​​kaksi vaatimusta, on oltava selvää, mihin näistä kahdesta vaatimuksesta kiinnitysoikeus on myönnetty. Lisäksi kiinteistön omistaja, jonka puolesta asuntolaina on perustettu, pysyy omistajana; omistusoikeus ei siirry asuntolainan syntymisen jälkeen. Asuntolaina vahvistetaan aina antamalla notaarinen asiakirja.

Jos velallinen ei täytä maksuvelvoitteitaan, velkoja voi käyttää kiinnitysoikeuttaan myymällä kiinteistön, jonka puolesta kiinnitys on perustettu. Tätä varten ei vaadita tuomioistuimen päätöstä. Tätä kutsutaan välitöntä täytäntöönpanoa varten ja se johdetaan Alankomaiden siviililain 3: 268 artiklasta. On tärkeätä pitää mielessä, että velkoja saa myydä kiinteistön vain vaatimuksensa täyttämiseksi; hän ei ehkä sovi omaisuutta. Tämä kielto mainitaan nimenomaisesti Alankomaiden siviililain 3: 235 pykälässä. Asuntolainan tärkeä piirre on, että asuntolainan haltijalla on etusija muihin velkojiin nähden, jotka haluavat vaatia omaisuutta vaatimustensa täyttämiseksi. Tämä on Alankomaiden siviililain 3: 227 pykälän mukainen. Konkurssin aikana asuntolainan haltijan ei tarvitse ottaa huomioon muita velkojia, vaan se voi yksinkertaisesti käyttää kiinnitysoikeuttaan. Hän on ensimmäinen velkoja, joka voi täyttää vaatimuksensa rekisteröidyn kiinteistön myynnistä saaduilla voittoilla.

5.2. pantti

Asuntolainalle rinnastettava vakuusoikeus on pantti. Vastoin asuntolainaa, kiinteistölle ei voida asettaa panttia. Pantti voidaan kuitenkin asettaa käytännössä jokaiselle muulle omaisuudelle, kuten siirrettävälle omaisuudelle, haltijan oikeudelle tai tilaukselle ja jopa tällaisen omaisuuden tai oikeuden käyttöoikeudelle. Tämä tarkoittaa, että pantti voidaan antaa molemmille autoille ja velallisilta saataville summille. Velkoja asettaa pantin vakuuden saamiseksi siitä, että saatavuus maksetaan. Luotonantajan (pantinhaltija) ja velallisen (pantin tarjoaja) välillä tehdään sopimus. Jos velallinen ei noudata maksuvelvollisuuksiaan, velkojalla on oikeus myydä omaisuus ja täyttää vaatimuksensa voitosta. Jos velallinen ei noudata maksuvelvoitteitaan, velkoja voi myydä kiinteistön välittömästi. Alankomaiden siviililain 3: 248 pykälän mukaan tätä varten ei vaadita tuomioistuimen päätöstä, mikä tarkoittaa välitöntä täytäntöönpanoa. Asuntolainan tapaan velkoja ei saa käyttää omaisuutta, jonka puolesta panttioikeus myönnetään; hän voi myydä vain kiinteistön ja täyttää vaatimuksensa voitolla. Tämä johtuu Alankomaiden siviililain 3: 235 artiklasta. Periaatteessa velkoja, jolla on panttioikeus, on etuoikeutettu muihin velkojiin nähden konkurssin tai maksun keskeyttämisen tapauksessa. Sillä saattaa kuitenkin olla merkitystä siitä, onko tehty omistusoikeuden pantti vai julkistamaton pantti.

5.2.1 Hallinnollinen pantti ja julkistamaton pantti

Omaisuuslupaus tehdään, kun omaisuus "tulee pantinhaltijan tai kolmannen osapuolen hallussa". Tämä johtuu Alankomaiden siviililain 3: 236 artiklasta. Tämä tarkoittaa sitä, että panttiomaisuus siirretään velkojalle; luotonantajalla on tosiasiallisesti hallussaan omaisuus pantin voimassaoloaikana. Hallinnollinen pantti saadaan antamalla omaisuus velkojan valvontaan. Luotonantajan on huolehdittava omaisuudesta ja mahdollisesti suoritettava elatusapua. Velallisen on korvattava nämä ylläpitokustannukset.

Omistuslupauksen lisäksi meillä on myös julkistamaton pantti, jota kutsutaan myös ei-hallussa olevaksi pantiksi. Tämä on Alankomaiden siviililain 3: 237 pykälän mukainen. Kun julkistamaton pantti on asetettu, omaisuutta ei anneta velkojaan, vaan laaditaan asiakirja, jonka mukaan julkistamaton pantti on annettu. Tämä voi olla sekä notaarinen että yksityinen asiakirja. Yksityinen asiakirja on kuitenkin rekisteröitävä notaarissa tai veroviranomaisessa. Yritykset, jotka haluavat asettaa pantin koneelle, käyttävät usein julkistamattomia lupauksia. Jos kone halutaan antaa velkojalle, yritys ei pysty suorittamaan liiketoimintaansa.

Omistuslupaus antaa vahvemman turvallisuusoikeuden kuin julkistamaton pantti. Kun omaisuussitoumus syntyy, velkojalla on jo hallussaan omaisuus. Näin ei ole silloin, kun julkinen pantti on annettu. Siinä tapauksessa velkojan on vakuutettava velallinen luovuttamaan omaisuus. Jos velallinen kieltäytyy tästä, voi jopa olla tarpeen valvoa tavaran siirtoa tuomioistuimen kautta. Hallinnollisen pantin ja julkistamattoman pantin välinen ero vaikuttaa myös konkurssiin ja maksun keskeyttämiseen. Kuten jo on jo keskusteltu, velkojalla on oikeus välittömään täytäntöönpanoon; hän voi myydä kiinteistön heti vaatimuksensa täyttämiseksi. Myös pantinomistajilla on etusija muihin konkursseihin kuuluviin velkojiin nähden. Omistuslupauksen ja julkistamattoman pantin välillä on kuitenkin ero. Hallinnollisen pantin haltijoilla on etusija myös veroviranomaisiin nähden, kun velallinen menee konkurssiin. Julkaisemattoman pantin haltijoilla ei ole etuoikeutta veroviranomaisiin nähden; veroviranomaisten oikeus on velallisen konkurssin aikana etusijalla julkistamattoman pantin haltijan oikeuteen. Hallinnollinen pantti tarjoaa siksi enemmän turvallisuutta konkurssin aikana kuin julkistamaton pantti.

6. Päätelmä

Edellä mainittu merkitsee sitä, että taloudellisella vakuudella on useita tapoja: useita vastuita, esc-takuita, (emoyhtiön) takuita, 403-lausunto, asuntolaina ja pantti. Periaatteessa nämä arvopaperit määrätään aina sopimuksessa. Jotkut rahoitusarvopaperit voidaan strukturoida muodottomasti osapuolten itsensä toiveiden mukaisesti, kun taas toisiin rahoitusarvopapereihin sovelletaan lakeja. Seurauksena on, että kaikilla taloudellisen vakuuden muodoilla on etuja ja haittoja. Tämä koskee sekä turvallisuutta vaativaa osapuolta että turvallisuutta tarjoavaa osapuolta. Jotkut rahoitusarvopaperit tarjoavat luotonantajalle enemmän suojaa kuin muut, mutta niihin saattaa liittyä muita haittoja. Tilanteesta riippuen osapuolet voivat sopia taloudellisesta turvasta.

[1] Sulkutilkkua kutsutaan usein takuuksi. Alankomaiden lainsäädännön mukaan on kuitenkin olemassa kaksi taloudellista vakuutta, jotka käännetään takuuksi englanniksi. Jotta tämä artikkeli olisi ymmärrettävää, termiä "sulkutili" käytetään kyseiseen taloudelliseen vakuuteen.

[2] Termi 'takaaja' mainitaan sekä sulkutilissä että takauksessa. Tämän termin merkitys riippuu kuitenkin mukana olevasta turvallisuusoikeudesta.

Jaa: