Hyvä valmistuskäytäntö (GMP)

Tietyillä aloilla valmistajiin sovelletaan tiukkoja tuotantostandardeja. Näin on lääketeollisuudessa (ihmisille ja eläimille), kosmetiikkateollisuudessa ja elintarviketeollisuudessa. Hyvä valmistuskäytäntö (GMP) on hyvin tunnettu termi näillä aloilla. GMP on laadunvarmistusjärjestelmä, joka varmistaa, että tuotantoprosessi rekisteröidään oikein ja siten laatu taataan. Koska lääke- ja kosmetiikkateollisuudessa on suuri rooli, jäljempänä tarkastellaan vain näiden alojen hyvää tuotantotapaa.

Historia

Sivilisaation alusta lähtien ihmiset ovat olleet huolissaan ruuan ja lääkityksen laadusta ja turvallisuudesta. Vuonna 1202 luotiin ensimmäinen Englannin ruokalaki. Orgaanista valvontaa koskevaa lakia seurasi paljon myöhemmin, vuonna 1902. Tämä otettiin käyttöön Yhdysvalloissa luomutuotteiden sääntelemiseksi. Nämä tuotteet testattiin laillisesti puhtauden suhteen. Alkuperäinen elintarvike- ja lääkelaki, joka otettiin käyttöön vuonna 1906, teki saastuneiden (väärennettyjen) elintarvikkeiden myynnin laittomaksi ja vaati totuudenmukaisia ​​merkintöjä. Sen jälkeen joukko muita lakeja tuli voimaan. Vuonna 1938 annettiin elintarvike-, lääke- ja kosmetiikkalaki. Laki vaati yrityksiä toimittamaan todisteet tuotteidensa turvallisuudesta ja puhtaudesta ennen markkinoille saattamista. FDA suoritti tutkimuksia saastuneista tableteista ja paljasti, että tehtaalla havaittiin vakavia tuotannon väärinkäytöksiä ja ettei enää ollut mahdollista jäljittää kuinka monta muuta tablettia oli edelleen saastunutta. Tämä tapaus pakotti FDA: n reagoimaan tilanteeseen ja estämään toistumisen ottamalla käyttöön laskutuksen ja laadunvalvonnan, joka perustuu kaikkien lääkkeiden auditointistandardeihin. Tämä johti siihen, mitä myöhemmin kutsuttiin GMP: ksi. Ilmaisu ”Hyvä valmistuskäytäntö” ilmestyi vuonna 1962 muutoksena amerikkalaiseen elintarvike-, lääke- ja kosmetiikkalakiin.

Nykyiset eurooppalaiset GMP-määräykset kehitettiin Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Lopulta myös Euroopan maat alkoivat työskennellä yhdessä ja laativat yhteiset GMP-ohjeet, jotka Euroopan unioni hyväksyi.

Lisäksi tällä hetkellä on monia muita kansainvälisiä lakeja ja määräyksiä, joihin GMP-määräykset on sisällytetty.

Mikä on GMP?

GMP tarkoittaa ”hyvää tapaa tuottaa”. GMP-säännöt sisältyvät kaikenlaisiin lakeihin, mutta periaatteessa näillä säännöillä on sama tarkoitus. GMP: tä käytetään erityisesti lääketeollisuudessa ja sen tarkoituksena on taata tuotantoprosessin laatu. Tuotteen laatua ei voida koskaan täysin määrittää testaamalla sen koostumusta. Kaikkia epäpuhtauksia ei voida havaita eikä kaikkia tuotteita voida analysoida. Siksi laatu voidaan taata vain, jos koko tuotantoprosessi suoritetaan tarkasti määrätyllä ja valvotulla tavalla. Vain tällä tavoin tuotantoprosessi varmistaa lääkkeen laadun. Tämä tuotantomenetelmä, nimeltään hyvä valmistustapa, on siis vaatimus lääkkeiden valmistuksessa.

GMP: llä on myös merkittävä merkitys kansainvälisille kumppanuuksille. Useimmat maat hyväksyvät vain kansainvälisesti tunnustetun hyvän tuotantotavan mukaisesti tuotettujen lääkkeiden tuonnin ja myynnin. Hallitukset, jotka haluavat edistää lääkkeiden vientiä, voivat tehdä tämän tekemällä GMP: stä pakollista kaikelle lääkkeiden tuotannolle ja kouluttamalla tarkastajiaan GMP: n ohjeisiin.

GMP määrittelee miten ja missä olosuhteissa lääke valmistetaan. Tuotannon aikana kaikki materiaalit, ainesosat, välituotteet ja lopputuote tarkistetaan ja prosessi rekisteröidään tarkasti ns. Valmistusprotokollaan. Jos myöhemmin jokin osoittautuu vikaan tietyllä tuoteerällä, on aina mahdollista selvittää, kuinka se on valmistettu, kuka testasi sen ja missä ja mitä materiaaleja käytettiin. On mahdollista jäljittää tarkalleen missä se meni pieleen.

Vaikka hyvä valvonta on välttämätöntä farmaseuttisten tuotteiden laadun takaamiseksi, on ymmärrettävä, että laadunvalvonnan perimmäinen tavoite on saavuttaa täydellisyys tuotantoprosessissa. Laadunvalvonta luotiin varmistamaan kuluttajalle, että tuote täyttää laatustandardit, oikeat merkinnät ja kaikki lakisääteiset vaatimukset. Laadunvalvonta ei kuitenkaan yksin riitä kaikkien tavoitteiden saavuttamiseen. Jokaisen tuotteen, jokaisen erän on oltava sitoutunut laadun ja luotettavuuden saavuttamiseen. Tätä sitoutumista voidaan parhaiten kuvata hyvänä tuotantotapana.

Lainsäädäntö

GMP-ohjeet vahvistetaan useissa laeissa ja määräyksissä eri toimialoille. On olemassa kansainvälisiä lakeja ja määräyksiä, mutta on myös Euroopan ja kansallisen tason määräyksiä.

kansainvälisesti

Yhdysvaltoihin vieviin yrityksiin sovelletaan Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkehallinnon (FDA) GMP-määräyksiä. He valvovat liittovaltion lakien säännöstön 21 osaston mukaisia ​​sääntöjä. Ohjeet tunnetaan siellä nimellä ”nykyinen hyvä valmistuskäytäntö (cGMP)”.

Eurooppa

EU: ssa sovellettavat GMP-ohjeet on määritelty eurooppalaisissa asetuksissa. Nämä määräykset koskevat kaikkia tuotteita, joilla käydään kauppaa Euroopan unionissa riippumatta siitä, onko valmistajan kotipaikka EU: n ulkopuolella.

Ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden tärkeimmät säännöt ovat asetus 1252/2014 ja direktiivi 2003/94 / EY. Eläinlääkinnällisiin lääkkeisiin sovelletaan direktiiviä 91/412 / EY. Lääkemarkkinoita hallitsee enemmän liittyviä lakeja ja asetuksia. GMP-vaatimukset ovat samat ihmisille kuin eläinlääketeollisuudelle. EudraLex antaa ohjeita tämän lainsäädännön vaatimusten tulkitsemiseksi. EudraLex on kokoelma sääntöjä, joita sovelletaan lääkkeisiin EU: ssa. EudraLexin nide 4 sisältää GMP-säännöt. Se on itse asiassa ohje GMP: n ohjeiden ja periaatteiden soveltamiseksi. Näitä sääntöjä sovelletaan sekä ihmisille että eläimille. 

kansallinen

Terveys-, hyvinvointi- ja urheiluministeriö päättää kansallisella tasolla, mitä lääketieteellistä hoitoa voidaan tuoda tietyin ehdoin ja mihin lääketieteellisiin indikaatioihin. Lääkelaki kuvaa lääkkeen valmistuksen, markkinoinnin ja jakelun edellytykset potilaalle. Esimerkiksi oopiumlaki kieltää tiettyjen oopiumlain l ja ll luetteloissa lueteltujen lääkkeiden hallussapidon. Lisäksi on olemassa asetus lähtöaineista. Näiden määräysten mukaan apteekkarit saavat varastoida ja / tai kauppaa vain kemikaaleja, joita voidaan käyttää lääkkeiden tai räjähteiden (lähtöaineiden) valmistukseen tietyissä olosuhteissa. Lisäksi on olemassa sääntöjä ja ohjeita, kuten suu- ja sorkkataudin asetus (toimenpide sarjanumeroiden väärentämisen estämiseksi), sekä KNMP: n lääkehoidon ohjeet ja hollantilainen farmasiastandardi.

Euroopan lääkevirasto (EMA) vastaa lääkkeiden tieteellisestä arvioinnista, valvonnasta ja turvallisuuden valvonnasta EU: ssa. Kosmetiikkalaki-asetus asettaa vaatimukset kosmetiikan valmistukselle.

GMP-vaatimukset

GMP on osa laadunvarmistusta. Yleensä tämä vakuutus sisältää GMP: n lisäksi myös muun muassa tuotesuunnittelun ja tuotekehityksen. Laadunvarmistus on toimintojen kokonaisuus, jonka on varmistettava, että tuote tai palvelu täyttää laatuvaatimukset. Laadunvarmistus on yksi laadunhallinnan peruselementeistä. Laadunhallinnan merkitys on ratkaiseva. Jos vain hetkeksi kuvitelet, mitä tapahtuisi, jos lääkkeiden valmistuksessa tehdään virheitä ja ne löydetään liian myöhään. Ihmisten kärsimysten lisäksi se olisi katastrofi lääkeyhtiön maineelle. Hyvässä valmistustavassa keskitytään lääketuotantoon liittyviin riskeihin, kuten ristikontaminaatioon (yhden lääkkeen kontaminaatioon toisen lääkkeen komponentteihin) ja sekoituksiin (virheisiin), jotka johtuvat vääristä merkinnöistä.

Vaatimuksista, jotka GMP asettaa tuotteiden valmistukselle, sovitaan kansainvälisesti. Tässä blogissa esitellään lääketeollisuutta koskevista säännöksistä johtuvat vaatimukset. Yleensä samat perusperiaatteet koskevat kaikkia toimialoja. Nämä perusperiaatteet ovat kansainvälisesti samanlaisia.

Eurooppalainen lainsäädäntö edellyttää lääkkeiden valmistusta hyvän käytännön periaatteiden ja suuntaviivojen mukaisesti. Ohjeiden kattamat näkökohdat ovat laadunvalvonta, henkilöstö, tilat ja laitteet, dokumentointi, tuotanto, laadunvalvonta, alihankinta, valitukset ja tuotteiden palauttaminen sekä itsevalvonta. Lainsäädäntö velvoittaa valmistajan perustamaan ja toteuttamaan lääkkeiden laadunvarmistusjärjestelmä. Näitä sääntöjä sovelletaan myös vientiin tarkoitettuihin lääkkeisiin.

Seuraavia hyvän tuotantotavan suuntaviivoja tulisi harkita:

• Hyvin koulutettu, pätevä henkilökunta,
• Hygieniaa ylläpidetään tiukasti. Jos joku esimerkiksi tarttuvan taudin tai avoimen haavan vuoksi, on ilmoitusvelvollisuus ja seurantaprotokolla.
• Työntekijöiden säännölliset lääkärintarkastukset
• Silmämääräisiä tarkastuksia tekeville työntekijöille tarjotaan myös ylimääräinen silmämääräinen tarkastus,
• Sopivat laitteet,
• Hyviä materiaaleja, astioita ja etikettejä,
• Hyväksytyt työohjeet,
• Sopiva varastointi ja kuljetus,
• Riittävä henkilöstö, laboratoriot ja välineet sisäiseen laadunvalvontaan,
• Työohjeet (tavanomaiset toimintatavat); työohjeet on kirjoitettu selkeällä kielellä ja ne keskittyvät paikalliseen tilanteeseen,
• koulutus; käyttöhenkilöstö on koulutettu suorittamaan työohjeet,
• Dokumentointi; kaiken on oltava selvästi paperilla ja henkilöstön soveltuvuus
• Tiedot raaka-aineiden, välituotteiden ja valmiiden tuotteiden merkinnöistä ja merkintämenetelmistä
• On olemassa selvästi kuvatut, todistetut, luotettavat valmistusprosessit,
• Tarkastukset ja validoinnit suoritetaan,
• Valmistuksen aikana (manuaalinen vai automatisoitu) kirjataan, onko kaikki vaiheet suoritettu oikein,
• Poikkeukset ohjeista kirjataan ja tutkitaan yksityiskohtaisesti,
• Jokaisen erän (raaka-aineesta asiakkaalle) koko historia tallennetaan siten, että se on helposti jäljitettävissä,
• Tuotteita varastoidaan ja kuljetetaan oikein,
• On olemassa menetelmä erien poistamiseksi myynnistä tarvittaessa,
• Laatuongelmia koskevat valitukset käsitellään ja tutkitaan riittävästi. Tarvittaessa ryhdytään toimenpiteisiin uusiutumisen estämiseksi. 

Vastuut

GMP jakaa sarjan vastuita avainhenkilöille, kuten tuotanto- ja / tai laadunvalvontapäällikölle ja valtuutetulle henkilölle. Valtuutetun henkilön vastuulla on varmistaa, että kaikki menettelyt ja lääkkeet valmistetaan ja käsitellään ohjeiden mukaisesti. Hän allekirjoittaa (kirjaimellisesti) jokaisen tehtaalta tulevan lääke-erän. Siellä on myös pääjohtaja, jonka tehtävänä on varmistaa, että tuotteet täyttävät kansallisen viranomaisen lakisääteiset vaatimukset lääkkeitä vaarantamatta potilaita turvallisuuden, laadun tai tehon puutteen vuoksi. Sen pitäisi olla ilmeinen, mutta se on myös vaatimus siitä, että lääkkeet soveltuvat siihen tarkoitukseen, johon ne on tarkoitettu. 

Valvonta ja GMP-sertifikaatti

Sekä Euroopan että kansallisella tasolla on operaattoreita, jotka vastaavat valvontatehtävästä. Nämä ovat Euroopan lääkevirasto (EMA) ja terveys- ja nuorisotarkastusvirasto (IGJ). Alankomaissa IGJ antaa GMP-todistuksen lääkkeiden valmistajalle, jos hän noudattaa GMP-ohjeita. Jotta tämä olisi mahdollista, IGJ suorittaa määräajoin tarkastuksia valmistajille Alankomaissa tutkiakseen, ovatko ne GMP: n sääntöjen mukaisia. Jos GMP-määräyksiä ei noudateta, valmistajalta ei vain paeta GMP-todistusta, vaan myös tuotantolupaa. IGJ tarkastaa myös Euroopan unionin ulkopuolisten maiden valmistajia. Tämä tehdään EMA: n ja lääkkeiden arviointilautakunnan (CBG) tilauksesta.

Myös lääkkeiden arviointilautakunnan pyynnöstä IGJ neuvoo valmistajia myyntilupia koskevassa asiakirja-aineistossa (sivuston selvitys). Jos valmistaja ei toimi hyvän tuotantotavan laatuvaatimusten mukaisesti, lautakunta voi päättää poistaa tämän valmistajan myyntiluvan asiakirja-aineistosta. Lautakunta tekee tämän kuullen IGJ: tä ja muita eurooppalaisia ​​tarkastusviranomaisia ​​ja eurooppalaisia ​​elimiä, kuten vastavuoroista tunnustamista ja hajautettuja menettelyjä käsittelevää koordinointiryhmää - CMDh ja EMA. Jos tämä voi johtaa lääkepulaan Alankomaissa, myyntiluvan haltijan on ilmoitettava asiasta Lääkepuutosten ja -vikojen julkistamisvirastolle (Meldpunt geneesmiddelen tekort en -defecten).

Kosmetiikka ja GMP

Kosmetiikalle on olemassa erilliset säännökset niiden laadun takaamiseksi. Euroopan tasolla on kosmetiikka-asetus 1223/2009 / EY. Tämä määrää myös, että kosmetiikan on oltava GMP: n mukaista. Tätä varten on käytetty ISO 22916: 2007 -standardia. Tämä standardi sisältää GMP: n perusperiaatteet, jotka ovat keskittyneet yrityksiin, jotka valmistavat valmiin kosmetiikan. Tämä on kansainvälinen standardi, jonka myös Euroopan standardointikomitea (CEN) on hyväksynyt. Tämä on eurooppalainen standardointielin, joka luo korkean kysynnän vaatimuksia. Näiden standardien soveltaminen ei ole pakollista, mutta osoittaa ulkomaailmalle, että tuotteet tai palvelut täyttävät laatustandardit. Standardointielin kehittää myös ”yhdenmukaistettuja standardeja” Euroopan unionin pyynnöstä.

Näillä standardissa määritellyillä GMP-määräyksillä on periaatteessa sama tavoite kuin lääketeollisuudelle: taata tuotteen laatu ja turvallisuus. Tämä standardi keskittyy vain kosmetiikkateollisuuteen. Se sisältää ja kattaa:

• tuotannon,
• varastointi,
• pakkaus,
• testaus- ja kuljetusprosessit
• tutkimus ja kehitys
• valmiskosmetiikan jakelu
• tuotantotyöntekijöiden turvallisuus
• ympäristönsuojelu.

Standardi ei vain takaa tuotekriteerien ja vaatimusten soveltamista tavaroiden tuotantoon. Standardin soveltaminen antaa valmistajalle mahdollisuuden hallita toimitusketjun laatu- ja turvallisuusvaatimuksia ja seurata kosmetiikan vaaroja ja riskejä. GMP-säännöt vastaavat sääntöjä, jotka on aiemmin mainittu yksityiskohtaisesti kohdassa ”GMP-vaatimukset”.

Tarvitsetko neuvoja tai tukea lääkelakiin tai kosmetiikkalainsäädäntöön? Vai onko sinulla kysyttävää tästä blogia? Ota yhteyttä lakimiehiin osoitteessa Law & More. Vastaamme kysymyksiisi ja tarjoamme tarvittaessa juridista apua.