Salausvaluutta: EU: n ja Alankomaiden vallankumouksellisen tekniikan oikeudelliset näkökohdat
esittely
Salausvaluuttojen maailmanlaajuinen kasvu ja kasvava suosio ovat johtaneet kysymyksiin tämän uuden taloudellisen ilmiön sääntelyyn liittyvistä näkökohdista. Virtuaaliset valuutat ovat yksinomaan digitaalisia ja järjestetään verkkoon, jota kutsutaan blockchain-verkkoksi. Se on online-pääkirja, joka pitää turvatiedot kaikista tapahtumista yhdessä paikassa. Kukaan ei hallitse lohkoketjua, koska nämä ketjut on hajautettu kaikille tietokoneille, joissa on Bitcoin-lompakko. Tämä tarkoittaa, että yksikään toimielin ei hallitse verkkoa, mikä luonnollisesti merkitsee monia taloudellisia ja juridisia riskejä.
Blockchain-startupit ovat omaksuneet alkuperäiset kolikkotarjoukset (ICO) keinona kerätä varhainen pääoma. ICO on tarjous, jossa yritys voi myydä digitaalisia rahakkeita yleisölle toiminnan rahoittamiseksi ja muiden liiketoiminnan tavoitteiden saavuttamiseksi. [1] Myöskään ICO: ta eivät ohjaa erityiset asetukset tai valtion virastot. Tämä sääntelyn puute on herättänyt huolta sijoittajien mahdollisesti aiheuttamista riskeistä. Tämän seurauksena volatiliteetista on tullut huolenaihe. Valitettavasti, jos sijoittaja menettää varoja tämän prosessin aikana, heillä ei ole standardoitua toimintatapaa menetetyn rahan palauttamiseksi.
Virtuaalivaluutat Euroopan tasolla
Virtuaalisen valuutan käyttöön liittyvät riskit nostavat Euroopan unionin ja sen toimielinten tarpeen säännellä. Sääntely Euroopan unionin tasolla on kuitenkin melko monimutkainen johtuen muuttuvista EU: n sääntelykehyksistä ja säännösten epäjohdonmukaisuuksista jäsenvaltioiden välillä.
Virtuaalisia valuuttoja ei tällä hetkellä säännellä EU: n tasolla, eikä mikään EU: n viranomainen valvo niitä tiukasti, vaikka osallistuminen näihin järjestelmiin altistaisi käyttäjiä luotto-, likviditeetti-, operatiivisille ja juridisille riskeille. Tämä tarkoittaa, että kansallisten viranomaisten on pohdittava, aikovatko ne tunnustaa vai virallistaa ja säännellä salausvaluuttaa.
Virtuaaliset valuutat Alankomaissa
Alankomaiden rahoitusvalvontalain (FSA) mukaan elektroninen raha edustaa rahallista arvoa, joka on tallennettu sähköisesti tai magneettisesti. Tätä rahallista arvoa on tarkoitus käyttää maksutapahtumien suorittamiseen, ja sitä voidaan käyttää maksujen suorittamiseen muille osapuolille kuin sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalle. [2] Virtuaalivaluuttoja ei voida määritellä sähköiseksi rahaksi, koska kaikki lailliset kriteerit eivät täyty. Jos kryptovaluutta ei voida määritellä laillisesti rahaksi tai sähköiseksi rahaksi, mitä se voidaan määritellä? Alankomaiden finanssivalvontalain yhteydessä kryptovaluutta on vain vaihtoväline. Jokaisella on vapaus harjoittaa vaihtokauppaa, joten luvan muodossa olevaa lupaa ei vaadita. Valtiovarainministeri totesi, että sähköisen rahan virallisen oikeudellisen määritelmän tarkistaminen ei ole vielä toivottavaa, kun otetaan huomioon bitcoinin rajallinen soveltamisala, suhteellisen alhainen hyväksyntä ja rajallinen suhde reaalitalouteen. Hän korosti, että kuluttaja on yksin vastuussa niiden käytöstä. [3]
Alankomaiden käräjäoikeuden (Overijssel) ja Alankomaiden valtiovarainministerin mukaan virtuaalivaluutalla, kuten Bitcoinilla, on vaihtovälineen asema. [4] Alankomaiden tuomioistuin katsoi valituksessaan, että bitcoinit voidaan luokitella myydyiksi esineiksi DCC: n 7:36 artiklan mukaisesti. Alankomaiden hovioikeus totesi myös, että bitcoineja ei voida pitää laillisina maksuvälineinä, vaan vain vaihtovälineinä. Sen sijaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että bitcoineja olisi kohdeltava maksuvälineenä, mikä epäsuorasti viittaa siihen, että bitcoinit ovat samanlaisia kuin lailliset maksuvälineet. [5]
Yhteenveto
Salausvaluuttojen sääntelyyn liittyvän monimutkaisuuden vuoksi voidaan olettaa, että EU: n tuomioistuimen on osallistuttava terminologian selventämiseen. Niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat päättäneet mukauttaa terminologiaa eri tavalla kuin EU: n lainsäädännössä, EU: n lainsäädännön mukaiseen tulkintaan saattaa liittyä vaikeuksia. Tästä näkökulmasta on tarpeen suositella jäsenvaltioille, että ne noudattavat EU: n lainsäädännön terminologiaa pannessaan täytäntöön lainsäädäntöä kansalliseen lainsäädäntöönsä.
Tämän valkoisen kirjan täydellinen versio on saatavana tämän linkin kautta.
Ota yhteyttä
Jos sinulla on kysyttävää tai kommentteja tämän artikkelin lukemisen jälkeen, ota rohkeasti yhteyttä. Maxim Hodak, asianajaja Law & More kautta maxim.hodak@lawandmore.nl tai herra. Tom Meevis, asianajaja Law & More kautta tom.meevis@lawandmore.nl tai soittamalla numeroon +31 (0) 40-3690680.
[1] C. Bovaird, ICO vs. IPO: Mikä on ero ?, Bitcoin Market Journal syyskuu 2017.
[2] Rahoitustarkastuslain 1: 1 §
[3] Ministerie van Rahoitus, Beanwoording vanhalla videolla, kun taas digitaalinen beetahakemus, bitcoin, joulukuu 2013.
[4] ECLI: NL: RBOVE: 2014: 2667.
[5] ECLI: EU: C: 2015: 718.