CMR-yleissopimus: kansainväliset maantiekuljetukset

CMR-yleissopimusta sovelletaan automaattisesti kaikkiin korvausta vastaan ​​suoritettaviin maantiekuljetussopimuksiin, joissa vastaanottamispaikka ja luovutuspaikka ovat kahdessa eri maassa, joista ainakin toinen on yleissopimuksen osapuoli. Osapuolet eivät voi poiketa siitä lastin haltijan vahingoksi, ja kuljettajan vastuu on periaatteessa rajoitettu 8.33 erityisnosto-oikeuteen (SDR) bruttopainokiloa kohden.

Tämä raja poistuu vain tahallisen väärinkäytöksen tai vastaavan laiminlyönnin yhteydessä tai jos suurempi arvo on ilmoitettu etukäteen. Korvausvaatimukset on tehtävä vuoden kuluessa, joten määräajoilla on yhtä suuri merkitys kuin vastuulla. Seuraavaksi selitämme, milloin CMR-sopimusta sovelletaan, mitä rahtikirja tarkoittaa, milloin kuljettaja on vastuussa ja miten korvausvaatimus käsitellään.

Mikä on CMR-yleissopimus?

CMR on yleissopimus kansainvälisestä tavarankuljetuksesta tiellä (Convention relative au Contrat de transport international de Marchandises par Route). Se asettaa yhtenäiset säännöt rahtikirjasta, kuljettajan vastuusta, korvauksista ja määräajoista rajat ylittävässä maantiekuljetuksessa.

Yleissopimus laadittiin Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) alaisuudessa ja allekirjoitettiin Genevessä 19. toukokuuta 1956. Se tuli voimaan vuonna 1961. Lähes kaikki Euroopan maat ovat sen osapuolia, samoin kuin useat Keski-Aasian ja Lähi-idän maat. Alankomaat on sopimuspuoli, ja hollantilaiset tuomioistuimet soveltavat CMR-yleissopimusta suoraan kansainvälisissä tiekuljetustapauksissa.

Milloin CMR-sopimusta sovelletaan?

CMR-yleissopimuksen 1 artiklan mukaan yleissopimusta sovelletaan kaikkiin korvausta vastaan ​​ajoneuvoilla suoritettaviin maantiekuljetussopimuksiin, joissa kuljetuksen vastaanottamispaikka ja luovutuspaikka ovat kahdessa eri maassa ja vähintään toinen niistä on sopimuspuolena. Osapuolten kansalaisuudella ja liiketoiminnan kotipaikalla ei ole merkitystä.

Tämä tarkoittaa, että kuljetus Alankomaista maahan, joka ei ole liittynyt CMR-sopimukseen, on edelleen vakuutuksen piirissä, koska Alankomaat on sopimuspuoli. Puhtaasti kotimaista kuljetusta Alankomaiden sisällä ei kata vakuutus; se kuuluu Alankomaiden siviililain (Burgerlijk Wetboek, BW) 8. kirjan piiriin, jolla on oma, alempi vastuurajansa ja johon sovelletaan usein yleisiä ehtoja, kuten AVC:tä.

CMR-sopimuksen 1(4) artiklan soveltamisalan ulkopuolelle jäävät kolme kuljetustyyppiä: kansainvälisten postisopimusten mukaiset kuljetukset, hautajaislähetykset ja huonekalujen muutot.

Entä jos tavarat kuljetetaan myös meritse, rautateitse tai sisävesiteitse?

Jos kuormattua ajoneuvoa kuljetetaan osan matkasta toisella kuljetusmuodolla, esimerkiksi lautalla, ilman että tavaroita puretaan, CMR-yleissopimusta sovelletaan koko kuljetukseen CMR-sopimuksen 2 artiklan nojalla. Poikkeuksena on vahinko, joka on aiheutunut tapahtumasta, joka on voinut tapahtua vain toisella kuljetusmuodolla, eikä maantiekuljetusyrityksen teosta tai laiminlyönnistä. Tässä tapauksessa vastuu määräytyy kyseisen toisen kuljetusmuodon sääntöjen mukaan.

Tilanne on monimutkaisempi silloin, kun tavarat puretaan ja lastataan uudelleen esimerkiksi konttiin, joka siirretään laivaan. Sovellettava säännöstö riippuu tällöin sopimuksesta ja siitä, missä vahinko tapahtui.

Mitä CMR-rahtikirja tekee?

Rahtikirja (vrachtbrief) on todiste kuljetussopimuksesta, sen ehdoista ja siitä, että kuljettaja on vastaanottanut tavarat. Sen puuttuminen tai sääntöjenvastaisuus ei vaikuta sopimuksen pätevyyteen (CMR-sopimuksen 4 artikla), mutta se vaikeuttaa huomattavasti todistamista.

CMR-sopimuksen 5 artiklan mukaan rahtikirja laaditaan kolmena alkuperäisenä kappaleena, jotka lähettäjä ja kuljettaja allekirjoittavat. Ensimmäinen kappale menee lähettäjälle, toinen kulkee tavaran mukana vastaanottajalle, ja kuljettaja pitää kolmannen. CMR-sopimuksen 6 artiklassa luetellaan, mitä siinä on mainittava, mukaan lukien päivämäärä ja paikka, lähettäjän, kuljettajan ja vastaanottajan nimet ja osoitteet, vastaanottamispaikka ja -päivämäärä sekä luovutuspaikka, tavaroiden tavanomainen kuvaus, kollien lukumäärä ja niiden merkinnät sekä bruttopaino tai muu määrä.

Lähettäjä on vastuussa epätarkkojen tai puutteellisten tietojen aiheuttamista kustannuksista ja vahingoista (CMR-sopimus 7 artikla). Tavaraa vastaanotettaessa kuljettajan on tarkastettava kollien lukumäärä ja niiden merkinnät sekä tavaroiden ja niiden pakkausten näennäinen kunto (CMR-sopimus 8 artikla). Jos kuljettajalla ei ole kohtuullista keinoa tarkistaa asiaa tai hän havaitsee ongelman, sen on tehtävä perusteltu varauma rahtikirjaan. Ilman varaumia rahtikirjan oletetaan osoittavan, että tavarat ja niiden pakkaus olivat näennäisesti hyvässä kunnossa kuljettajan vastaanotettaessa ne (CMR-sopimus 9 artikla).

Sähköinen rahtikirja (e-CMR) on mahdollinen vuoden 2008 lisäpöytäkirjan nojalla, edellyttäen, että asianomaiset maat ovat kyseisen pöytäkirjan osapuolia. Alankomaat on yksi niistä.

Milloin liikenteenharjoittaja on vastuussa?

Rahdinkuljettaja on vastuussa tavaroiden täydellisestä tai osittaisesta katoamisesta, tavaroiden vahingoittumisesta niiden vastaanottamisen ja luovutuksen välisenä aikana sekä luovutuksen viivästymisestä (CMR-yleissopimuksen 17(1) artikla). Rahdinkuljettaja voi vapautua vastuusta vain yleissopimuksen itsensä sallimilla perusteilla.

CMR-sopimuksen 17(2) artiklan mukaan kuljettaja ei ole vastuussa, jos katoaminen, vahingoittuminen tai viivästys on aiheutunut vahingonkorvausvaatimuksen esittäjän virheellisestä teosta tai laiminlyönnistä, vahingonkorvausvaatimuksen esittäjän ohjeista, tavaran luontaisesta puutteesta tai olosuhteista, joita kuljettaja ei voinut välttää ja joiden seurauksia se ei voinut estää. Jälkimmäistä perustetta tulkitaan suppeasti. Kuljettaja, joka pysäköi lastatun perävaunun vartioimattomalle pysäköintipaikalle ja joutuu sitten ryöstön kohteeksi, onnistuu harvoin kuljetuksessa.

Kuljetusliike ei voi vedota käyttämänsä ajoneuvon virheisiin tai sen henkilön virheeseen, jolta se vuokrasi ajoneuvon (CMR-sopimuksen 17(3) artikla). Esimerkiksi vuotava perävaunun peite on edelleen kuljettajan vastuulla.

Mitkä erityisriskit helpottavat liikenteenharjoittajan vastuuta?

CMR-yleissopimuksen 17(4) artiklassa luetellaan erityisiä riskejä, kuten avonaisten peitteettömien ajoneuvojen käyttö, jos siitä on nimenomaisesti sovittu, lähettäjän tai vastaanottajan puutteellinen tai puuttuva pakkaus, lastaus tai ahtaus, tiettyjen tavaroiden luonne, riittämättömät merkinnät ja karjan kuljetus. Jos kuljettaja osoittaa, että vahinko olisi voinut johtua jostakin näistä riskeistä, sen oletetaan tehneen niin (CMR-yleissopimuksen 18(2) artikla). Vahingonkorvauksen esittäjä voi tällöinkin osoittaa, että vahinko johtui tosiasiallisesti jostakin muusta.

Kuinka paljon korvausta voit vaatia?

Vahingonkorvaus perustuu tavaroiden arvoon siinä paikassa ja siinä ajassa, jona kuljettaja otti ne haltuunsa, ja se on enintään 8.33 SDR puuttuvaa bruttopainokiloa kohden (CMR 23 artikla). Vahingonkorvauksena kuljettaja maksaa tavaran arvon aleneman määrän, enintään samaan enimmäismäärään asti (CMR 25 artikla).

Tämän lisäksi hyvitetään kuljetusmaksut, tullit ja muut kuljetuksesta aiheutuneet maksut: kokonaisuudessaan, jos tavara on kokonaan kadonnut, ja suhteessa osittaisen kadonneen tavaran määrään (CMR:n artikla 23(4)). Muita välillisiä vahinkoja, kuten menetettyä voittoa tai tuotannon seisokkiaikaa, ei korvata CMR-järjestelmän puitteissa. Viivästyksestä rahdinkuljettaja korvaa todistetut vahingot enintään kuljetusmaksujen verran (CMR:n artikla 23(5)).

SDR on Kansainvälisen valuuttarahaston laskentayksikkö. Sen euroarvo muuttuu päivittäin, ja muunnos tehdään tuomiopäivän tai osapuolten sopiman päivän kurssilla. Arvokkaiden ja kevyiden tavaroiden, kuten elektroniikan tai lääkkeiden, osalta yläraja on usein huomattavasti todellisen tappion suuruinen. Lähettäjä voi korottaa sitä ilmoittamalla rahtikirjassa korkeamman arvon lisämaksua vastaan ​​(CMR-sopimus 24 artikla) ​​tai ilmoittamalla erityisen edun toimitukseen (CMR-sopimus 26 artikla). Käytännössä tavaravakuutus on yleisempi ratkaisu.

Vahingonkorvauksen haltijalla on myös oikeus viiden prosentin vuosikorkoon siitä päivästä lukien, jona korvausvaatimus on lähetetty rahdinkuljettajalle kirjallisesti (CMR:n 27 artikla).

Milloin raja katoaa?

Rahdinkuljettaja ei voi vedota vastuun ylärajaan tai muihin sen vastuuta poissulkeviin tai rajoittaviin määräyksiin, jos vahinko on aiheutunut sen tahallisesta toiminnasta tai laiminlyönnistä, jota asiaa käsittelevän tuomioistuimen laki pitää vastaavana (CMR:n 29 artikla). Sama koskee rahdinkuljettajan työntekijöitä ja alihankkijoita.

Alankomaiden oikeuskäytännön mukaan vastaava laiminlyönti on tietoinen piittaamattomuus (bewuste roekeloosheid): rahdinkuljettaja tiesi vahinkoriskistä, ymmärsi, että riskin toteutuminen oli huomattavasti todennäköisempää kuin toteutumatta jääminen, ja silti otti sen vastaan. Tavallinen tai edes törkeä huolimattomuus ei riitä. Alankomaiden tuomioistuimet hyväksyvät tämän harvoin, joten lastinkuljetusyrityksen ei pitäisi perustaa vaatimustaan ​​rajan ylittämiseen.

Kuinka nopeasti vahingosta tai viivästyksestä on ilmoitettava?

Kirjaa näkyvät vahingot tai menetykset toimituksen yhteydessä ja ilmoita piilevistä vahingoista kirjallisesti seitsemän päivän kuluessa, sunnuntaita ja pyhäpäiviä lukuun ottamatta. Viivästysvaatimus on tehtävä kirjallisesti 21 päivän kuluessa siitä, kun tavarat on asetettu vastaanottajan käyttöön.

CMR-sopimuksen 30 artiklan mukaisen myöhästyneen varauman seuraukset ovat rajalliset: vastaanottajan oletetaan vastaanottaneen tavarat rahtikirjassa kuvatussa kunnossa, mutta hän voi silti todistaa toisin. Viivästyksen osalta sääntö on tiukka: ilman kirjallista varaumaa 21 päivän kuluessa ei makseta lainkaan korvausta. Kirjaa vahingot huolellisesti valokuvin ja ota mahdollisuuksien mukaan mukaan tarkastaja ennen tavaroiden siirtämistä tai korjaamista. Jos kuljettaja ja vastaanottaja tarkastavat tavarat yhdessä, heidän yhteisiä havaintojaan voidaan riitauttaa vain sellaisten vaurioiden osalta, jotka eivät olleet ilmeisiä.

Milloin CMR-vaatimus vanhenee?

CMR-yleissopimuksen mukaiset vaatimukset vanhenevat yhden vuoden tai tahallisen rikkomuksen tai vastaavan laiminlyönnin tapauksessa kolmen vuoden kuluttua (CMR 32 artikla). Vanhentumisaika alkaa kulua osittaisen katoamisen, vahingoittumisen tai viivästyksen osalta luovutuksesta; kokonaiskatoamisen osalta kolmantenakymmenentenä päivänä sovitun toimitusajan jälkeen tai, jos toimitusajasta ei ole sovittu, kuudentenakymmenentenä päivänä siitä, kun rahdinkuljettaja on ottanut tavaran haltuunsa.

Kirjallinen vaatimus rahdinkuljettajalle keskeyttää vanhentumisajan, kunnes rahdinkuljettaja hylkää vaatimuksen kirjallisesti ja palauttaa siihen liitetyt asiakirjat. Jos rahdinkuljettaja hyväksyy osan vaatimuksesta, vanhentumisaika jatkuu vain riidanalaisesta osasta. Muu keskeyttäminen tai keskeyttäminen määräytyy asiaa käsittelevän tuomioistuimen lain mukaan. Käytännössä monet vaatimukset hävitään, koska osapuolet neuvottelevat kuukausia eikä kukaan tarkista kelloa. Jos rahdinkuljettaja on hylännyt vaatimuksen, aloita menettely tai hanki kirjallinen pidennys ajoissa.

Missä voit haastaa lentoyhtiön oikeuteen?

CMR-yleissopimuksen 31 artiklan nojalla voit nostaa kanteen osapuolten sopiman sopimusvaltion tuomioistuimessa tai tuomioistuimessa sekä sen maan tuomioistuimessa, jossa vastaajalla on vakituinen asuinpaikka tai pääasiallinen toimipaikka tai sivuliike, jonka kautta sopimus on tehty, tai jossa tavarat on otettu haltuun tai joihin ne oli määrä toimittaa. Välimiesmenettelylauseke on pätevä vain, jos siinä määrätään, että välimiesoikeus soveltaa CMR:ää (CMR-yleissopimuksen 33 artikla).

Kuka on vastuussa, kun kuljettaja käyttää alihankkijoita?

Sopimuksen tehnyt kuljetusliike on edelleen vastuussa sinua kohtaan työntekijöidensä ja kaikkien muiden käyttämiensä henkilöiden, kuten alihankkijan, teoista ja laiminlyönneistä (CMR-sopimuksen 3 artikla). Voit siis vaatia korvausta omalta sopimuskuljettajaltasi, eikä sinun tarvitse jäljittää, kuka kuorma-autoa todellisuudessa ajoi.

Kun peräkkäiset maantiekuljetusyritykset täyttävät yhden sopimuksen ja kukin niistä hyväksyy tavarat ja rahtikirjan, jokaisesta tulee sopimuksen osapuoli CMR-sopimuksen 34 artiklan mukaisesti. Kaudesta, vahingosta tai viivästyksestä johtuva korvausvaatimus voidaan tällöin nostaa ensimmäistä, viimeistä tai sitä kuljettajaa vastaan, joka on suorittanut sen matkan osan, jolla vahinko tapahtui (CMR-sopimuksen 36 artikla). Kuljettajat sopivat takautumisvaatimuksesta keskenään.

Huolitsija on eri tilanteessa. Huolitsija, joka järjestää kuljetuksen ainoastaan ​​omissa nimissään, mutta puolestasi, ei ole rahdinkuljettaja, ja sen vastuuseen määräytyvät yleensä huolintaehdot, kuten FENEX-ehdot. Se, toimiiko osapuoli rahdinkuljettajana vai huolitsijana, riippuu sovitusta, ei siitä, mitä se itseään kutsuu.

Miten kuljetusyritykset ja rahdinantajat vähentävät riskejään käytännössä?

Useimmat CMR-riidat ratkaistaan ​​asiakirjojen ja määräaikojen perusteella, eivät itse sopimuksen perusteella. Muutamat tavat estävät useimmat niistä.

Kuljettajana tarkista tavarat ja rahtikirja lastauksen yhteydessä ja tee erityisiä varauksia, jos jokin on vialla tai sitä ei voida tarkistaa. Opasta kuljettajia turvallisessa pysäköinnissä, erityisesti varkausherkkien tavaroiden kohdalla. Säilytä CMR-kopiot, toimitusasiakirjat ja mahdolliset valokuvat vähintään vanhentumisajan ja ilmoita CMR-vastuuvakuutuksen tarjoajallesi heti, kun korvausvaatimus on tehty. Tarkista myös lähettäjän antamat tiedot, koska epätarkat painot tai kuvaukset voivat siirtää vastuuta.

Lähettäjänä tai vastaanottajana varmista, että rahtikirjassa on kuvattu tavarat, kollien lukumäärä ja paino tarkasti. Arvokkaiden tavaroiden kohdalla harkitse tavaravakuutusta tai arvoilmoitusta. Tarkasta tavarat toimituksen yhteydessä ennen allekirjoittamista, merkitse näkyvät vauriot rahtikirjaan ja lähetä kirjalliset huomautukset piilevistä vaurioista seitsemän päivän kuluessa. Lähetä kirjallinen korvausvaatimus kuljettajalle heti, kun vahinko on tiedossa, jotta korko alkaa kulua ja vanhentumisaika keskeytyy.

Yhteenvetona

• CMR-yleissopimusta sovelletaan kahden maan väliseen maksulliseen tavarankuljetukseen maanteitse, joista vähintään toinen on sopimuspuolena, eikä sitä voida sivuuttaa lastinhaltijan vahingoksi (CMR-yleissopimuksen 41 artikla).
• Kuljettaja on vastuussa katoamisesta, vahingoittumisesta ja viivästyksestä tavaran vastaanottamisen ja luovutuksen välillä, ellei jokin CMR-sopimuksen 17 artiklassa mainituista perusteista sovellu.
• Korvaus on enintään 8.33 SDR bruttopainokiloa kohden, johon lisätään kuljetusmaksut ja -tullit; tämä yläraja poistuu vain tahallisen väärinkäytöksen tai tietoisen piittaamattomuuden vuoksi.
• Ilmoita piilevistä vahingoista kirjallisesti seitsemän päivän kuluessa (pois lukien sunnuntait ja pyhäpäivät) ja viivästyskorvauksista 21 päivän kuluessa.
• Vaatimukset vanhenevat yhden vuoden kuluttua, ellei niitä ole keskeytetty kirjallisella vaatimuksella; tahallisen väärinkäytöksen tapauksessa vanhentumisaika on kolme vuotta.

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Law & More Neuvoo kuljetusyrityksiä, rahtaajia ja logistiikkayrityksiä CMR-korvausvaatimuksissa ja kuljetussopimuksissa. Etkö ole varma tilanteestasi? Kerro meille tilanteestasi. Kerromme sinulle vaihtoehdoistasi yhden arkipäivän kuluessa.

Miten Law & More voi auttaa sinua tässä, selitetään meidän yritysjuristi sivu.