Yrityksen johtajien tulisi aina olla yrityksen edun mukaisia. Entä jos johtajien on tehtävä päätöksiä, joihin liittyy heidän henkilökohtaisia ​​etujaan? Mikä mielenkiinto vallitsee ja mitä ohjaajan odotetaan tekevän tällaisessa tilanteessa?

Milloin on eturistiriita?

Hallinnoidessaan yritystä hallitus voi joskus tehdä päätöksen, joka tarjoaa myös etua tietylle johtajalle. Johtajana sinun on huolehdittava yrityksen eduista eikä omista henkilökohtaisista kiinnostuksistasi. Ei ole välitöntä ongelmaa, jos johtokunnan tekemä päätös johtaa johtajaan henkilökohtaisesti. Tämä on erilaista, jos tämä henkilökohtainen etu on ristiriidassa yrityksen etujen kanssa. Tällöin johtaja ei saa osallistua kokouksiin ja päätöksentekoon.

Bruil-asiassa korkein oikeus katsoi, että eturistiriita on olemassa, jos johtaja ei pysty turvaamaan yhtiön ja sen tytäryrityksen etuja siten, että kokonaisluvun ja puolueettoman johtajan voidaan odottaa tekevän niin henkilökohtaisen tai muun kiinnostuksen olemassaolo, joka ei ole oikeushenkilön vastaavanlainen [1]. Eturistiriidan olemassaolon määrittämisessä on otettava huomioon tapauksen kaikki merkitykselliset olosuhteet.

Laadullinen eturistiriita syntyy, kun johtaja toimii eri tehtävissä. Näin on esimerkiksi silloin, kun yrityksen johtaja on samanaikaisesti yhtiön vastapuoli, koska hän on myös toisen oikeushenkilön johtaja. Johtajan on tällöin edustettava useita (ristiriitaisia) etuja.

Jos kyseessä on puhdas laadullinen etu, se ei kuulu eturistiriitasääntöjen piiriin. Näin on, jos kiinnostus ei ole kietoutunut johtajan henkilökohtaiseen etuun. Esimerkki tästä on, kun kaksi konserniyhtiötä tekevät sopimuksen. Jos johtaja on molempien yhtiöiden johtaja, mutta ei ole (n) (epäsuora) osakkeenomistaja tai hänellä ei ole muuta henkilökohtaista etua, laadullista eturistiriitaa ei ole.

Mitkä ovat eturistiriidan olemassaolon seuraukset?

Eturistiriidan seuraukset on nyt määritelty Alankomaiden siviililaissa. Johtaja ei saa osallistua keskusteluihin ja päätöksentekoon, jos hänellä on suora tai välillinen henkilökohtainen etu, joka on ristiriidassa yhtiön ja sen tytäryrityksen etujen kanssa. Jos johtokunnan päätöstä ei voida tehdä, hallintoneuvosto tekee päätöksen. Hallintoneuvoston puuttuessa päätöksen tekee yhtiökokous, jollei yhtiöjärjestyksessä toisin määrätä. Tämä säännös sisältyy osakeyhtiön (NV) 2: 129 kohtaan 6 ja Alankomaiden siviililain 2: 239 kohtaan 6 osakeyhtiölle (BV).

Näistä artikloista ei voida päätellä, että pelkkä tällaisen eturistiriidan olemassaolo johtuisi johtajasta. Häntä ei myöskään voida syyttää siitä, että hän päätyi siihen tilanteeseen. Pykälässä määrätään vain, että johtajan on pidättäydyttävä osallistumasta neuvottelu- ja päätöksentekoprosessiin. Näin ollen menettelysäännöt eivät johda rangaistukseen tai eturistiriitojen estämiseen, vaan ainoastaan ​​käytännesäännöt, jotka määräävät, miten johtajan tulee toimia eturistiriidan ilmetessä.

Käsittelyyn ja päätöksentekoon osallistumista koskeva kielto tarkoittaa, että asianomainen johtaja ei saa äänestää, mutta häneltä voidaan pyytää tietoja ennen hallituksen kokousta tai asian ottamista hallituksen kokouksen asialistalle. Näiden artiklojen rikkominen tekee kuitenkin päätöksen mitättömäksi Alankomaiden siviililain 2:15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti. Tässä artiklassa todetaan, että päätökset voidaan kumota, jos ne ovat ristiriidassa päätöksentekoa koskevien säännösten kanssa. Kumoamiskanteen voi nostaa jokainen, jolla on perusteltu intressi noudattaa säännöstä.

Ei koske vain pidättymisvelvollisuutta. Johtajan on myös tiedotettava mahdollisesta eturistiriidasta päätöksessään johtokunnalle hyvissä ajoin. Lisäksi Hollannin siviililain 2:9 §:stä seuraa, että eturistiriita on ilmoitettava myös yhtiökokoukselle.

Kuitenkin, laki ei selvästi kerro, milloin ilmoitusvelvollisuus on täytetty. Tästä syystä on suositeltavaa sisällyttää tätä koskeva säännös sääntöihin tai muualle. Lainsäätäjän tarkoitus näillä laeilla on suojella yhtiötä riskiltä, ​​että johtaja joutuu henkilökohtaisten etujen vaikutuksiin. Tällaiset intressit lisäävät riskiä, ​​että yritys joutuu epäedulliseen asemaan. Alankomaiden siviililain 2:9 pykälässä – joka säätelee johtajien sisäistä vastuuta – on korkea kynnys.

Johtajat ovat vastuussa vain, jos he ovat syyllistyneet vakavasti. Lakisääteisten tai lakisääteisten eturistiriitasääntöjen noudattamatta jättäminen on vakava seikka, joka periaatteessa johtaa johtajien vastuuseen. Ristiriitaista johtajaa voidaan moittia henkilökohtaisesti ankarasti, ja siksi hänet voidaan periaatteessa asettaa yhtiön vastuuseen.

Muutettujen eturistiriitoja koskevien sääntöjen jälkeen tällaisiin tilanteisiin sovelletaan tavanomaisia ​​edustussääntöjä. Alankomaiden siviililain 2: 130 ja 2: 240 jaksot ovat erityisen tärkeitä tässä suhteessa. Toisaalta johtajalla, jolla ei ole eturistiriitojen vuoksi oikeus osallistua neuvotteluihin ja päätöksentekoon, on lupa edustaa yritystä päätöksen täytäntöönpanossa annetussa säädöksessä. Vanhan lain mukaan eturistiriita johti edustusvallan rajoittamiseen: johtaja ei saanut edustaa yritystä.

Yhteenveto

Jos johtajalla on ristiriitainen etu, hänen on pidättäydyttävä neuvotteluista ja päätöksenteosta. Näin on, jos hänellä on henkilökohtainen etu tai etu, joka ei ole samanlainen kuin yrityksen etu. Jos johtaja ei noudata pidättymisvelvoitetta, hän voi lisätä mahdollisuutta, että yritys voi pitää häntä vastuullisena johtajana. Lisäksi kuka tahansa, jolla on siihen perusteltu etu, voi kumota päätöksen. Eturistiriidoista huolimatta johtaja voi silti edustaa yritystä.

Onko sinulla vaikeaa määrittää eturistiriitaa? Vai oletko epävarma siitä, pitäisikö sinun paljastaa kiinnostuksen olemassaolo ja ilmoittaa siitä hallitukselle? Kysy yhtiöoikeuden lakimiehiltä osoitteessa Law & More Tiedoksesi. Yhdessä voimme arvioida tilannetta ja mahdollisuuksia. Tämän analyysin perusteella voimme neuvoa sinua seuraavissa vaiheissa. Annamme mielellämme myös neuvoja ja apua menettelyjen aikana.

[1] HR 29. kesäkuuta 2007, NJ 2007 / 420; JOR 2007/169 (Bruil).