Luovutussopimuksessa kirjataan, mitä siittiöiden luovuttaja ja tulevat vanhemmat sopivat luovuttajan roolista: pidetäänkö yhteyttä lapseen, mitä tietoja jaetaan ja että luovuttaja ei pyri saamaan laillista vanhemmuutta tai määräysvaltaa. Sopimus kannattaa laatia juuri siksi, ettei se voi ratkaista kaikkea – laillinen vanhemmuus seuraa laista, ei sopimuksesta, eikä sopimus voi sidota lasta.
Alankomaiden lain mukaan synnyttävä nainen on laillinen äiti. Tunnetusta luovuttajasta ei tule laillista vanhempaa luovuttamalla; vanhemmuus syntyy tunnustamisen, avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen tai adoption kautta. Lahjoittaja, jolla on ollut perhe-elämää lapsen kanssa, voi kuitenkin hakea yhteydenpitojärjestelyä, ja sopimus on se, mitä tuomioistuin tarkastelee ensisijaisesti arvioidessaan kaikkien aikomuksia.
Mikä on lahjoittajasopimus?
Luovuttajasopimus tai luovuttajasopimus on sopimus, johon aiottujen vanhempien ja sperman luovuttajien väliset sopimukset kirjataan. Vuodesta 2014 lähtien Alankomaissa on erotettu kaksi lahjoitustyyppiä: B- ja C-lahjoitukset.
B-luovutus tarkoittaa, että luovutuksen tekee klinikan luovuttaja, joka ei ole vastaanottaville vanhemmille tiedossa. Klinikat rekisteröivät tällaisen luovuttajan kuitenkin Foundation Donor Data Artificial Fertilization -rekisteriin. Rekisteröinnin ansiosta siitetyllä lapsella on myöhemmin mahdollisuus selvittää alkuperänsä. Kun siitetty lapsi on täyttänyt kaksitoista vuotta, hän voi pyytää joitakin perustietoja tällaisesta luovuttajasta.
Perustiedot koskevat esimerkiksi ulkonäköä, ammattia, perheasemaa ja luonteenpiirteitä sellaisina kuin luovuttaja on luovutushetkellä ilmoittanut. Kun hedelmöitys lapsi on täyttänyt kuusitoista vuotta, hän voi pyytää myös tämäntyyppisen luovuttajan (muita) henkilötietoja.
C-luovutus taas tarkoittaa, että kyseessä on luovuttaja, jonka tulevat vanhemmat tuntevat. Tällainen luovuttaja on yleensä joku tulevien vanhempien tuttava- tai ystäväpiiristä tai joku, jonka tulevat vanhemmat ovat itse löytäneet esimerkiksi verkosta. Jälkimmäinen luovuttajatyyppi on myös se luovuttaja, jonka kanssa luovutussopimukset yleensä tehdään. Tämän tyyppisen luovuttajan suuri etu on se, että tulevat vanhemmat tuntevat luovuttajan ja siten hänen ominaisuutensa.
Lisäksi ei ole jonotuslistaa ja keinosiemennys voi edetä nopeasti. On kuitenkin tärkeää tehdä erittäin hyviä sopimuksia tämäntyyppisten lahjoittajien kanssa ja kirjata ne. Lahjoittajasopimus voi antaa etukäteen selvennyksiä, jos kysymyksiä tai epäselvyyksiä ilmenee.
Jos joskus tulee oikeusjuttu, niin tällaisesta sopimuksesta tulee takautuvasti selville, mitä sopimuksia on tehty siitä, että henkilöt ovat sopineet keskenään ja mitä aikomuksia osapuolilla oli sopimuksen allekirjoitushetkellä. Oikeudellisten ristiriitojen ja oikeudenkäyntien välttämiseksi lahjoittajan kanssa on siksi suositeltavaa pyytää asianajajalta oikeusapua menettelyn varhaisessa vaiheessa lahjoittajasopimuksen valmistelua varten.
Mitä lahjoittajasopimuksessa todetaan?
Luovuttajasopimuksessa määrätään usein seuraavasta:
- Luovuttajan nimi ja osoite
- Mahdollisten vanhempien nimi ja osoite
- Sopimukset siittiöiden luovutuksista, kuten kestosta, viestinnästä ja käsittelystä
- Lääketieteelliset näkökohdat, kuten perinnöllisten vikojen tutkimus
- Lupa lääketieteellisten tietojen tarkastamiseen
- Mahdolliset korvaukset. Nämä ovat usein matkakustannuksia ja luovuttajan lääkärintarkastuskustannuksia.
- Luovuttajan oikeudet ja velvollisuudet.
- Nimettömyys ja yksityisyyden suoja
- Molempien osapuolten vastuu
- Muut säännökset tilanteen muuttuessa
Lapsen lailliset oikeudet ja velvollisuudet
Tuntemattomalla luovuttajalla ei yleensä ole oikeudellista roolia siitetyn lapsen suhteen. Luovuttaja ei esimerkiksi voi laillisesti vaatia tulevansa siitetyn lapsen vanhemmaksi. Silti tietyissä olosuhteissa luovuttajasta voi silti tulla lapsen laillinen vanhempi. Ainoa tie luovuttajan lailliseen vanhemmuuteen on tunnustamalla siitetty lapsi. Tähän tarvitaan kuitenkin tulevan vanhemman suostumus.
Jos hedelmöityneellä lapsella on jo kaksi laillista vanhempaa, luovuttaja ei voi edes luvalla tunnistaa syntyvää lasta. Tunnetun luovuttajan oikeudet ovat erilaiset. Siinä tapauksessa esimerkiksi tapaamisjärjestelmä ja elatusapu voivat olla myös osansa. Siksi on viisasta, että mahdolliset vanhemmat keskustelevat ja tallentavat lahjoittajan kanssa seuraavat asiat:
Lapsen laillinen huoltajuus . Keskustelemalla tästä aiheesta lahjoittajan kanssa tulevat vanhemmat voivat välttää yllätykset, jos lahjoittaja myöhemmin haluaa tunnustaa lapsen omakseen ja tulla sen lailliseksi vanhemmaksi. Siksi on tärkeää kysyä lahjoittajalta etukäteen, haluaako hän myös tunnustaa lapsen ja/tai saada lapsen huoltajuuden. Jälkikäteen käytävien keskustelujen välttämiseksi on viisasta kirjata lahjoitussopimukseen selkeästi myös se, mitä lahjoittajan ja tulevien vanhempien välillä on tästä asiasta keskusteltu. Tässä mielessä lahjoitussopimus suojaa myös tulevien vanhempien laillista huoltajuutta.
Yhteydenpito ja huoltajuus . Tämä on toinen tärkeä osa, josta tulevien vanhempien ja luovuttajan tulisi keskustella etukäteen luovutussopimuksessa. Tarkemmin sanottuna voidaan sopia, onko siittiöiden luovuttajan ja lapsen välillä yhteydenpitoa. Jos näin on, luovutussopimuksessa voidaan myös määritellä olosuhteet, joissa tämä tapahtuu. Muussa tapauksessa tämä voi estää hedelmöittyneen lapsen (ei-toivotun) yllätyksen.
Käytännössä sopimuksissa, joita mahdolliset vanhemmat ja siittiönluovuttajat tekevät keskenään, on eroja. Yksi siittiöiden luovuttaja on yhteydessä lapseen kuukausittain tai neljännesvuosittain, ja toinen siittiöiden luovuttaja tapaa lasta vasta kuusitoistavuotiaana. Viime kädessä lahjoittajan ja mahdollisten vanhempien on sovittava tästä yhdessä.
Lapsen elatusapu . Kun lahjoitussopimuksessa on selvästi mainittu, että lahjoittaja ainoastaan lahjoittaa siemenensä aiotuille vanhemmille, eli ainoastaan asettaa sen käyttöön keinosiemennystä varten, lahjoittajan ei tarvitse maksaa elatusapua. Loppujen lopuksi hän ei ole lapsen aiheuttaja. Jos näin ei ole, on mahdollista, että lahjoittajaa pidetään aiheuttajana ja hänet nimetään isyyden vahvistamiskanteen kautta lailliseksi isäksi, joka on velvollinen maksamaan elatusapua.
Tämä tarkoittaa, että lahjoittajasopimus ei ole tärkeä vain aiotulle vanhemmalle, vaan varmasti myös luovuttajalle. Lahjoittajasopimuksella luovuttaja voi todistaa olevansa luovuttaja, jolloin varmistetaan, että tuleva vanhempi ei voi vaatia elatusapua.
Luovuttajasopimuksen laatiminen, tarkistaminen tai mukauttaminen
Onko sinulla jo lahjoittajasopimus ja ovatko olosuhteet muuttuneet sinulle tai luovuttajalle? Sitten voi olla viisasta mukauttaa luovuttajasopimus. Ajattele liikettä, jolla on vaikutuksia vierailujärjestelyyn. Tai tulojen muutos, joka vaatii elatusmaksun tarkistamista. Jos muutat sopimusta ajoissa ja teet sopimuksia, joita molemmat osapuolet tukevat, lisäävät vakaan ja rauhallisen elämän mahdollisuutta paitsi itsellesi, myös lapsellesi.
Pysyvätkö olosuhteet samat sinulle? Silloinkin voi olla viisasta, että lahjoitussopimus tarkistetaan lakiasiantuntijan toimesta. Klo Laki & Enemmän ymmärrämme, että jokainen tilanne on erilainen. Siksi otamme henkilökohtaisen lähestymistavan. Law & More'S Asianajajat ovat perheoikeuden asiantuntijoita ja voivat käydä tilanteesi läpi kanssasi ja päättää, onko lahjoitussopimukseen tarpeen tehdä muutoksia.
Haluatko laatia lahjoitussopimuksen asiantuntijan ohjauksessa? perheoikeudellinen asianajaja? Silloinkin Law & More on valmis sinulle. Lakimiehemme voivat myös tarjota sinulle oikeusapua tai neuvoja aiottujen vanhempien ja lahjoittajan välisessä erimielisyydessä. Onko sinulla muita kysymyksiä tästä aiheesta? Ota yhteyttä Law & More, autamme mielellämme.
