Alankomaiden energialaki (Energiewet) antaa energiayhteisöille nimenomaisen paikan energiajärjestelmässä. Tämä on merkittävä muutos verrattuna tilanteeseen, joka vallitsi lain nojalla. Vuoden 1998 sähkölaki, jossa kollektiivisten energia-aloitteiden oli sovittava kehykseen, jota ei ollut suunniteltu tälle yhteistyömuodolle. Uusi laki tarjoaa siksi selkeämmän oikeudellisen lähtökohdan asukasyhdistyksille, paikallisille osuuskunnille ja yhteistyössä toimiville yrityksille, jotka haluavat yhdessä tuottaa, käyttää, varastoida tai jakaa energiaa.
Energiayhteisöillä on keskeinen rooli kestävien käytäntöjen ja paikallisen energiaomavaraisuuden edistämisessä.
Eurooppaan on syntymässä monia energiayhteisöjä, jotka esittelevät innovatiivisia ratkaisuja energian tuotantoon ja jakamiseen.
Tämä tunnustus ei tarkoita, että energiayhteisöt jäisivät säännönmukaisen energialakiPäinvastoin: juuri siksi, että ne toimivat tuotannon, toimituksen, varastoinnin, jakamisen ja verkon käytön leikkauspisteessä, niiden rakenne vaatii huolellista oikeudellista analyysia. Tässä artikkelissa käsittelemme oikeudellisen kehyksen pääpiirteitä ja käytännön kannalta keskeisiä huomioitavia seikkoja.
Nämä energiayhteisöt parantavat paikallista selviytymiskykyä ja tarjoavat etuja pelkkien energiansäästöjen lisäksi.
Monille asukkaille energiayhteisöihin liittyminen voi johtaa merkittäviin taloudellisiin ja ympäristöhyötyihin.
Mikä on energiayhteisö?
Yhteisillä ponnisteluilla energiayhteisöt voivat neuvotella parempia hintoja ja parantaa paikallisia energiajärjestelmiä.
Energiayhteisöjen vivahteiden ymmärtäminen on olennaista niiden onnistuneen toteuttamisen kannalta.
Energialaki on linjassa kahden eurooppalaisen käsitteen kanssa: kansalaisten energiayhteisön ja uusiutuvan energian yhteisön. Molemmissa tapauksissa kyseessä on vapaaehtoinen ja avoin osallistuminen omaava oikeushenkilö, jossa määräysvallan ei tulisi olla yksinomaan pääomasijoittajilla ja jossa ensisijaisena tarkoituksena ei ole voiton maksimointi, vaan pikemminkin ympäristöllisten, taloudellisten tai sosiaalisten hyötyjen saavuttaminen jäsenilleen tai paikalliselle alueelle.
Energiayhteisöt voivat vaikuttaa merkittävästi energiankulutusmalleihin ja paikallisiin talouksiin.
Edistämällä yhteistyötä energiayhteisöt voivat edistää laajempia ilmastotavoitteita ja yhteisön hyvinvointia.
Uusiutuvan energian yhteisöihin sovelletaan lisäehtoja. On erityisen tärkeää, että määräysvalta on aidosti paikallisesti juurtunutta eivätkä suuret markkinaosapuolet tosiasiallisesti ota sitä haltuunsa. Jokaisen, joka haluaa rakentaa aloitteen energiayhteisöksi, on siksi tarkasteltava paitsi valittua oikeudellista muotoa, myös ennen kaikkea todellista voimatasapainoa, jäsenyyden ehtoja sekä hyötyjen ja kustannusten jakautumista.
Energiayhteisöjen hallinnon on heijastettava niiden jäsenten demokraattisia arvoja.
Mitä aktiviteetteja on mahdollista?
Energiayhteisö voi periaatteessa toteuttaa useita toimintoja. Näitä ovat sähkön tuotanto, toimitus, varastointi, aggregointi, joustopalvelut, latausinfrastruktuuri ja energian jakaminen. Tämä laaja sovellettavuus tekee konseptista houkuttelevan kollektiivisille hankkeille sekä rakennetussa ympäristössä että yrityspuistoissa.
Energiayhteisöjen toteutushaasteet vaativat usein yhteistyöhön perustuvia ongelmanratkaisumenetelmiä.
Samalla on varottava yliarvioimasta energiayhteisön käsitteen laajuutta. Pelkästään se, että aloite voidaan luokitella energiayhteisöksi, ei poista muita sääntelyluokituksia. Onko kyseessä toimitus, aggregointi tai muu säännelty toiminta, on aina arvioitava erikseen. Tämä koskee erityisesti energian jakamista, jossa osallistujien välisten siviilijärjestelyjen, energian kohdentamisen, toimittajan roolin ja teknisen järjestelmän prosessoinnin on oltava tiiviisti linjassa keskenään.
Lupavelvollisuus, kuluttajansuoja ja verkkoon pääsy
Heti kun energiayhteisö toimittaa sähköä pienkuluttajille, se joutuu kosketuksiin toimitusta ja loppukäyttäjien suojaa koskevien sääntöjen kanssa. Energialaki luo tilaa kollektiivisille malleille, mutta ei tarjoa yleistä poikkeusta tavanomaisesta järjestelmästä. Se, vaaditaanko toimilupaa tai voiko yhteisö toimia poikkeuksen tai erityisjärjestelmän puitteissa, riippuu mallin erityisrakenteesta.
Energiayhteisöt voivat toimia muutoksen katalyytteinä paikallisilla energiamarkkinoilla.
Myös suhde verkko-operaattoriin ansaitsee huomiota alusta alkaen. Energiayhteisöllä on periaatteessa oikeus käyttää verkkoa syrjimättömin ehdoin, mutta siihen sovelletaan edelleen tavanomaisia järjestelmävelvoitteita. Ajattele liitäntää, siirtoa, mittausta, tiedonvaihtoa, verkkotariffeja ja ylikuormituksesta johtuvia rajoituksia. Jokaisen, joka haluaa rakentaa oman infrastruktuurinsa hankkeen puitteissa, on myös arvioitava huolellisesti, vaikuttaako tämä suljettujen jakelujärjestelmien tai muiden säänneltyjen verkkorakenteiden järjestelmään.
Oikeudellinen jäsentäminen käytännössä
Energiayhteisöjen välisten verkostojen rakentaminen tehostaa niiden yhteistä vaikutusta.
Energiayhteisön oikeudellinen laatu ei määräydy pelkästään sen yhtiöjärjestyksen perusteella. Osuuskunnan tai yhdistyksen valitseminen on usein itsestään selvää, mutta tämä on vasta alkua. Olennaista on, onko hallinto linjassa lakisääteisten avoimen osallistumisen, asianmukaisen valvonnan ja muun kuin voitonjakoon tähtäävän tarkoituksen kanssa.
Energiayhteisöihin osallistuminen voi johtaa henkilökohtaiseen voimaantumiseen ja yhteisön osallistamiseen.
Lisäksi tarvitaan vankka sopimuspohja. Käytännössä tämä tarkoittaa ainakin sopimuksia osallistumisesta, markkinoille tulosta ja markkinoilta poistumisesta, ääniosuuksista, sijoitusosuuksista, toiminnasta, tuotetun energian kohdentamisesta, etuuksien selvittämisestä, vastuusta ja riitojenratkaisusta. Tämän lisäksi tulevat sopimukset toimittajien, markkinaosapuolten, asentajien, rahoittajien ja verkko-operaattorin kanssa. Juuri tässä vaiheessa teknisesti tai kaupallisesti toimiva malli osoittautuu säännöllisesti oikeudellisesta näkökulmasta riittämättömästi kehitetyksi.
Energiayhteisöjä tukevat oikeudelliset rakenteet ovat elintärkeitä niiden kestävyyden ja kasvun kannalta.
Tärkeimmät riskit
Käytännössä kolme riskiä toistuu jatkuvasti.
Ensimmäinen on hallintoon liittyvä riski. Konfliktit eivät usein synny aloitteen alussa, vaan heti taloudellisen intressin kasvaessa. Epävarmuus kontrollista, uusien osallistujien hyväksymisestä, voittojen kohdentamisesta tai ammatillisten kumppaneiden roolista voi siten aiheuttaa paineita yhteisön toiminnalle.
Toinen on sääntelyyn liittyvä riski. Energian jakamisen, toimituksen ja muiden säänneltyjen toimintojen virheellinen rajaaminen voi johtaa siihen, että hanke toimii tahattomasti luvanvaraisesti tai ei noudata kuluttajia ja järjestelmän asianmukaista toimintaa suojelevia sääntöjä.
Kolmas on verkkoriski. Jopa oikeudellisesti huolellisesti rakennettu energiayhteisö on edelleen riippuvainen käytettävissä olevasta siirtokapasiteetista. Ruuhka-alueilla tällä voi olla suoria seurauksia hankkeen toteutettavuudelle ja kannattavuudelle. Siksi pelkästään paikalliseen tuotantoon perustuva liiketoimintasuunnitelma ilman vakavaa yhteyksien ja kuljetuksen arviointia on haavoittuvainen.
Yhteenveto
Energialaki tarjoaa energiayhteisöille huomattavasti aiempaa vahvemman oikeudellisen perustan. Tämä avaa oven kollektiivisille energiahankkeille, joissa energian tuotanto, käyttö, varastointi ja jakaminen järjestetään paikallisella tasolla. Samalla viitekehys on oikeudellisesti monitasoinen ja toiminnallisesti monimutkainen. Energiayhteisön menestys ei siis riipu pelkästään teknologiasta tai julkisesta tuesta, vaan ennen kaikkea oikeudellisesti johdonmukaisesta rakenteesta.
Energiayhteisöä perustavan tai siihen liittyvän on hyvä teettää perusteellinen rakenteen tarkistus etukäteen: yritys-, sopimus- ja energialainsäädännön näkökulmasta. Vasta sitten energialain tarjoamaa liikkumavaraa voidaan todella hyödyntää.
Usein Kysytyt Kysymykset
Onko energiayhteisö vapautettu toimitusluvasta, jos se toimittaa sähköä jäsenilleen?
Ei automaattisesti. Energialaki säätää poikkeuksen energiayhteisöjen toimituslupavaatimukseen, mutta tämä koskee vain tiettyjä ehtoja, kuten enintään viisisataa jäsentä tai osakkeenomistajaa ja toimitusmäärää, joka ei ylitä yhteisön itse syöttämää sähköä. Se, kuuluuko tietty aloite tämän poikkeuksen piiriin, on arvioitava tapauskohtaisesti.
Mitä eroa on energian jakamisella ja toimituksella?
Energian jakaminen on erikseen säännelty lakisääteinen oikeus, jonka mukaan aktiivinen asiakas tai siihen liittynyt osapuoli energiayhteisössä jakaa energiaa verkon kautta. Tähän on sidottu muun muassa sopimukseen toimittajan kanssa, joka tarjoaa energian jakamista ja sopivan mittauslaitteen. Toimitus on erikseen säännelty toiminta, jolla on omat velvoitteensa. Nämä kaksi järjestelmää eivät ole keskenään vaihdettavissa, ja ne on hyväksyttävä toisistaan riippumatta.
Maksaako energiayhteisö samoja verkkomaksuja kuin muut kuluttajat?
Kyllä, periaatteessa se tekee niin. Säännökset edellyttävät, että energiayhteisön tariffit muodostavat riittävän ja oikeasuhteisen osan siirto- tai jakeluverkon kokonaiskustannuksista. Energiayhteisöille ei ole olemassa yleistä tariffivapautusta.
Mikä oikeudellinen muoto sopii energiayhteisölle?
Käytännössä valitaan yleensä osuuskunta tai yhdistys, koska nämä oikeudelliset muodot vastaavat hyvin lakisääteisiä vaatimuksia avoimesta ja vapaaehtoisesta osallistumisesta sekä jäsenten määräysvallasta. Pelkkä oikeudellinen muoto ei kuitenkaan riitä: yhtiöjärjestyksen ja sen pohjana olevien sopimusten on aidosti turvattava myös hallinnointivaatimukset.
Voiko energiayhteisö rakentaa oman sähköverkkonsa?
Tämä on mahdollista tietyissä olosuhteissa, mutta se tuo nopeasti käyttöön suljettujen jakelujärjestelmien tai suorien linjojen järjestelmän. Tämä vaatii erillisen oikeudellisen arvioinnin riippumatta siitä, voidaanko aloite luokitella energiayhteisöksi.
Onko energiayhteisöllä riski verkon ylikuormituksesta?
Kyllä. Energiayhteisö on edelleen riippuvainen käytettävissä olevasta siirtokapasiteetista ja voi kohdata verkko-operaattorin asettamia rajoituksia ruuhka-alueilla. Tämä voi vaikuttaa suoraan hankkeen toteutettavuuteen ja skaalautuvuuteen, ja siksi se on otettava huomioon liiketoimintasuunnitelmaa laadittaessa.
