Tietyillä aloilla valmistajiin sovelletaan tiukkoja tuotantostandardeja. Näin on lääketeollisuudessa (ihmisille ja eläimille), kosmetiikkateollisuudessa ja elintarviketeollisuudessa. Hyvä valmistuskäytäntö (GMP) on hyvin tunnettu termi näillä aloilla. GMP on laadunvarmistusjärjestelmä, joka varmistaa, että tuotantoprosessi rekisteröidään oikein ja siten laatu taataan. Koska lääke- ja kosmetiikkateollisuudessa on suuri rooli, jäljempänä tarkastellaan vain näiden alojen hyvää tuotantotapaa.

Historia

Sivilisaation alusta lähtien ihmiset ovat olleet huolissaan ruoan ja lääkkeiden laadusta ja turvallisuudesta. Vuonna 1202 ensimmäinen englantilainen ruoka laki luotiin. Paljon myöhemmin, vuonna 1902, seurasi Organic Control Act. Tämä otettiin käyttöön Yhdysvalloissa luomutuotteiden sääntelemiseksi. Näiden tuotteiden puhtaus on testattu laillisesti. Alkuperäinen elintarvike- ja lääkelaki, joka käynnistettiin vuonna 1906 ja teki saastuneiden (väärennettyjen) elintarvikkeiden myynnin laittomaksi ja vaati totuudenmukaista merkintää. Sen jälkeen tuli voimaan joukko muita lakeja. Vuonna 1938 otettiin käyttöön elintarvike-, lääke- ja kosmetiikkalaki.

Laki velvoitti yrityksiin todistamaan tuotteidensa turvallisuuden ja puhtauden ennen kuin ne saatetaan markkinoille. FDA suoritti tutkimuksia saastuneista tableteista ja paljasti, että tehtaalla havaittiin vakavia epäsäännöllisyyksiä tuotannossa ja ettei ollut enää mahdollista jäljittää, kuinka monta muuta tablettia oli edelleen saastunut. Tämä tapaus pakotti FDA:n toimimaan tilanteen mukaan ja estämään toistumisen ottamalla käyttöön laskutuksen ja laadunvalvonnan, joka perustuu auditointistandardeihin kaikille lääketuotteille. Tämä johti siihen, mitä myöhemmin kutsuttiin GMP:ksi. Sana ”Hyvä valmistustapa” ilmestyi 1962-luvulla muutoksena American Food, Drug and Cosmetic Actiin.

Nykyiset eurooppalaiset GMP-määräykset kehitettiin Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Lopulta myös Euroopan maat alkoivat työskennellä yhdessä ja laativat yhteiset GMP-ohjeet, jotka Euroopan unioni hyväksyi.

Lisäksi tällä hetkellä on monia muita kansainvälisiä lakeja ja määräyksiä, joihin GMP-määräykset on sisällytetty.

Mikä on GMP?

GMP tarkoittaa ”hyvää tapaa tuottaa”. GMP-sääntöjä sisältyy kaikenlaisiin lakeihin, mutta pohjimmiltaan näillä säännöillä on sama tarkoitus. GMP:tä käytetään erityisesti lääketeollisuudessa ja se on tarkoitettu tuotantoprosessin laadun takaamiseen. Tuotteen laatua ei voi koskaan täysin määrittää testaamalla sen koostumusta.

Kaikkia epäpuhtauksia ei voida havaita eikä kaikkia tuotteita voida analysoida. Laatu voidaan siis taata vain, jos koko tuotantoprosessi suoritetaan tarkasti määrätyllä ja valvotulla tavalla. Vain tällä tavalla tuotantoprosessi varmistaa lääkkeen laadun. Tämä Good Manufacturing Practice -niminen tuotantotapa on siksi vaatimus lääkkeiden tuotannossa.

GMP: llä on myös merkittävä merkitys kansainvälisille kumppanuuksille. Useimmat maat hyväksyvät vain kansainvälisesti tunnustetun hyvän tuotantotavan mukaisesti tuotettujen lääkkeiden tuonnin ja myynnin. Hallitukset, jotka haluavat edistää lääkkeiden vientiä, voivat tehdä tämän tekemällä GMP: stä pakollista kaikelle lääkkeiden tuotannolle ja kouluttamalla tarkastajiaan GMP: n ohjeisiin.

GMP määrittelee miten ja missä olosuhteissa lääke valmistetaan. Tuotannon aikana kaikki materiaalit, ainesosat, välituotteet ja lopputuote tarkistetaan ja prosessi rekisteröidään tarkasti ns. Valmistusprotokollaan. Jos myöhemmin jokin osoittautuu vikaan tietyllä tuoteerällä, on aina mahdollista selvittää, kuinka se on valmistettu, kuka testasi sen ja missä ja mitä materiaaleja käytettiin. On mahdollista jäljittää tarkalleen missä se meni pieleen.

Vaikka hyvä valvonta on välttämätöntä farmaseuttisten tuotteiden laadun takaamiseksi, on ymmärrettävä, että laadunvalvonnan perimmäinen tavoite on saavuttaa täydellisyys tuotantoprosessissa. Laadunvalvonta luotiin varmistamaan kuluttajalle, että tuote täyttää laatustandardit, oikeat merkinnät ja kaikki lakisääteiset vaatimukset. Laadunvalvonta ei kuitenkaan yksin riitä kaikkien tavoitteiden saavuttamiseen. Jokaisen tuotteen, jokaisen erän on oltava sitoutunut laadun ja luotettavuuden saavuttamiseen. Tätä sitoutumista voidaan parhaiten kuvata hyvänä tuotantotapana.

Lainsäädäntö

GMP-ohjeet vahvistetaan useissa laeissa ja määräyksissä eri toimialoille. On olemassa kansainvälisiä lakeja ja määräyksiä, mutta on myös Euroopan ja kansallisen tason määräyksiä.

kansainvälisesti

Yhdysvaltoihin vieviin yrityksiin sovelletaan Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkehallinnon (FDA) GMP-määräyksiä. He valvovat liittovaltion lakien säännöstön 21 osaston mukaisia ​​sääntöjä. Ohjeet tunnetaan siellä nimellä ”nykyinen hyvä valmistuskäytäntö (cGMP)”.

Eurooppa

EU: ssa sovellettavat GMP-ohjeet on määritelty eurooppalaisissa asetuksissa. Nämä määräykset koskevat kaikkia tuotteita, joilla käydään kauppaa Euroopan unionissa riippumatta siitä, onko valmistajan kotipaikka EU: n ulkopuolella.

Ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden osalta tärkeimmät säännöt ovat asetus 1252/2014 ja direktiivi 2003/94/EY. Eläinlääkintäkäyttöön tarkoitettuihin lääkkeisiin sovelletaan direktiiviä 91/412/EY. Lääkemarkkinoita säätelee enemmän asiaan liittyviä lakeja ja määräyksiä.

GMP-vaatimukset ovat samat ihmisille kuin eläinlääketeollisuudelle. EudraLex antaa ohjeita tässä lainsäädännössä asetettujen standardien tulkintaan. EudraLex on kokoelma sääntöjä, joita sovelletaan lääkkeisiin EU:ssa. EudraLexin osa 4 sisältää GMP-säännöt. Se on itse asiassa käsikirja GMP-ohjeiden ja -periaatteiden soveltamiseksi. Nämä säännöt koskevat sekä ihmis- että eläinlääketieteessä. 

kansallinen

Terveys-, hyvinvointi- ja urheiluministeriö päättää valtakunnallisesti, mitä lääkehoitoa voidaan tuoda maahan millä ehdoilla ja mihin lääketieteellisiin käyttöaiheisiin. Lääkelaki kuvaa lääkkeen valmistuksen, markkinoinnin ja jakelun edellytykset potilaaseen saakka. Esimerkiksi oopiumilaki kieltää tiettyjen oopiumilain luetteloissa l ja ll lueteltujen huumeiden hallussapidon. Myös lähtöaineita koskeva asetus on olemassa.

Näiden määräysten mukaan farmaseutit saavat varastoida ja/tai käydä kauppaa kemikaaleja, joita voidaan käyttää lääkkeiden tai räjähteiden (esiasteiden) valmistukseen tietyin edellytyksin. Lisäksi on olemassa sääntöjä ja ohjeita, kuten suu- ja sorkkatautiasetus (sarjanumeroiden väärentämisen estäminen) ja KNMP:n lääkehoitoa koskevat ohjeet ja hollantilainen apteekkistandardi.

Euroopan lääkevirasto (EMA) vastaa lääkkeiden tieteellisestä arvioinnista, valvonnasta ja turvallisuuden valvonnasta EU: ssa. Kosmetiikkalaki-asetus asettaa vaatimukset kosmetiikan valmistukselle.

GMP-vaatimukset

GMP on osa laadunvarmistusta. Yleensä tämä vakuutus sisältää GMP:n lisäksi myös muun muassa tuotesuunnittelun ja tuotekehityksen. Laadunvarmistus on toimintojen kokonaisuus, jonka on varmistettava, että tuote tai palvelu täyttää laatuvaatimukset. Laadunvarmistus on yksi laadunhallinnan peruselementeistä. Laadunhallinnan merkitys on ratkaiseva. Jos vain hetken voisi kuvitella, mitä tapahtuisi, jos lääkkeiden valmistuksessa tehtäisiin virheitä ja ne havaittaisiin liian myöhään.

Inhimillisen kärsimyksen lisäksi se olisi katastrofi lääkeyhtiön maineelle. Hyvä tuotantotapa keskittyy lääkkeiden valmistukseen sisältyviin riskeihin, kuten ristikontaminaatioon (yhden lääkkeen saastuminen toisen lääkkeen ainesosilla) ja virheellisen merkinnän aiheuttamiin sekaannuksiin (virheisiin).

Vaatimuksista, jotka GMP asettaa tuotteiden valmistukselle, sovitaan kansainvälisesti. Tässä blogissa esitellään lääketeollisuutta koskevista säännöksistä johtuvat vaatimukset. Yleensä samat perusperiaatteet koskevat kaikkia toimialoja. Nämä perusperiaatteet ovat kansainvälisesti samanlaisia.

Eurooppalainen lainsäädäntö edellyttää lääkkeiden valmistusta hyvän käytännön periaatteiden ja suuntaviivojen mukaisesti. Ohjeiden kattamat näkökohdat ovat laadunvalvonta, henkilöstö, tilat ja laitteet, dokumentointi, tuotanto, laadunvalvonta, alihankinta, valitukset ja tuotteiden palauttaminen sekä itsevalvonta. Lainsäädäntö velvoittaa valmistajan perustamaan ja toteuttamaan lääkkeiden laadunvarmistusjärjestelmä. Näitä sääntöjä sovelletaan myös vientiin tarkoitettuihin lääkkeisiin.

Seuraavia hyvän tuotantotavan suuntaviivoja tulisi harkita:

• Hyvin koulutettu, pätevä henkilökunta,
• Hygieniaa ylläpidetään tiukasti. Jos joku esimerkiksi tarttuvan taudin tai avoimen haavan vuoksi, on ilmoitusvelvollisuus ja seurantaprotokolla.
• Työntekijöiden säännölliset lääkärintarkastukset
• Silmämääräisiä tarkastuksia tekeville työntekijöille tarjotaan myös ylimääräinen silmämääräinen tarkastus,
• Sopivat laitteet,
• Hyviä materiaaleja, astioita ja etikettejä,
• Hyväksytyt työohjeet,
• Sopiva varastointi ja kuljetus,
• Riittävä henkilöstö, laboratoriot ja välineet sisäiseen laadunvalvontaan,
• Työohjeet (tavanomaiset toimintatavat); työohjeet on kirjoitettu selkeällä kielellä ja ne keskittyvät paikalliseen tilanteeseen,
• koulutus; käyttöhenkilöstö on koulutettu suorittamaan työohjeet,
• Dokumentointi; kaiken on oltava selvästi paperilla ja henkilöstön soveltuvuus
• Tiedot raaka-aineiden, välituotteiden ja valmiiden tuotteiden merkinnöistä ja merkintämenetelmistä
• On olemassa selvästi kuvatut, todistetut, luotettavat valmistusprosessit,
• Tarkastukset ja validoinnit suoritetaan,
• Valmistuksen aikana (manuaalinen vai automatisoitu) kirjataan, onko kaikki vaiheet suoritettu oikein,
• Poikkeukset ohjeista kirjataan ja tutkitaan yksityiskohtaisesti,
• Jokaisen erän (raaka-aineesta asiakkaalle) koko historia tallennetaan siten, että se on helposti jäljitettävissä,
• Tuotteita varastoidaan ja kuljetetaan oikein,
• On olemassa menetelmä erien poistamiseksi myynnistä tarvittaessa,
• Laatuongelmia koskevat valitukset käsitellään ja tutkitaan riittävästi. Tarvittaessa ryhdytään toimenpiteisiin uusiutumisen estämiseksi. 

Vastuut

GMP jakaa joukon vastuita avainhenkilöille, kuten tuotanto- ja/tai laadunvalvontapäällikölle ja valtuutetulle henkilölle. Valtuutettu henkilö vastaa siitä, että kaikki toimenpiteet ja lääkkeet valmistetaan ja käsitellään ohjeiden mukaisesti.

Hän allekirjoittaa (kirjaimellisesti) jokaisen tehtaalta tulevan lääke-erän. Siellä on myös pääjohtaja, joka vastaa siitä, että tuotteet täyttävät kansallisen lääkeviranomaisen lailliset vaatimukset vaarantamatta potilaita turvallisuuden, laadun tai tehon puutteen vuoksi. Sen pitäisi olla itsestään selvää, mutta se on myös vaatimus, että lääkkeet sopivat siihen tarkoitukseen, johon ne on tarkoitettu. 

Valvonta ja GMP-sertifikaatti

Sekä Euroopan että kansallisella tasolla on toimijoita, jotka vastaavat valvontatehtävästä. Nämä ovat Euroopan lääkevirasto (EMA) ja Health Care and Youth Inspectorate (IGJ). Alankomaissa IGJ antaa GMP-todistuksen lääkkeiden valmistajalle, jos tämä noudattaa GMP-ohjeita.

Tämän mahdollistamiseksi IGJ suorittaa määräajoin Alankomaiden valmistajien tarkastuksia selvittääkseen, noudattavatko valmistajat hyvän tuotantotavan sääntöjä. Jos GMP-määräyksiä ei noudateta, valmistajaa ei ainoastaan ​​evätä GMP-sertifikaatista, vaan myös tuotantoluvasta. IGJ tarkastaa myös valmistajia Euroopan unionin ulkopuolisissa maissa. Tämä tehdään EMA:n ja lääkearviointilautakunnan (CBG) määräyksestä.

Myös Lääkearviointilautakunnan pyynnöstä IGJ neuvoo valmistajia myyntilupa-aineistossa (paikkaselvitys). Jos valmistaja ei toimi GMP-laatuvaatimusten mukaisesti, lautakunta voi päättää tämän valmistajan poistamisesta myyntilupa-aineistosta.

Hallitus tekee tämän kuullen IGJ:tä ja muita eurooppalaisia ​​tarkastusviranomaisia ​​ja eurooppalaisia ​​elimiä, kuten vastavuoroisen tunnustamisen ja hajautettujen menettelyjen koordinointiryhmää (CMDh) ja EMA:ta. Jos tämä voi johtaa lääkkeen puutteeseen Alankomaissa, myyntiluvan haltijan on ilmoitettava tästä lääkepuutteiden ja -vikojen tiedotustoimistolle (Meldpunt geneesmiddelen tekort en -defecten).

Kosmetiikka ja GMP

Kosmetiikan osalta on olemassa erilliset määräykset niiden laadun takaamiseksi. Euroopan tasolla on olemassa kosmetiikkaasetus 1223/2009/EY. Tämä määrää myös sen, että kosmetiikan on oltava hyvän tuotantotavan mukaisia. Ohjeena on käytetty ISO 22916:2007 -standardia. Tämä standardi sisältää GMP:n perusperiaatteet, jotka on suunnattu valmiita kosmetiikkaa valmistaviin yrityksiin. Tämä on kansainvälinen standardi, ja sen on myös hyväksynyt Euroopan standardointikomitea (CEN).

Tämä on eurooppalainen standardointielin, joka luo standardeja, joilla on suuri kysyntä. Näiden standardien soveltaminen ei ole pakollista, mutta se näyttää ulkomaailmalle, että tuotteet tai palvelut täyttävät laatustandardit. Standardointielin kehittää myös "yhdenmukaistettuja standardeja" Euroopan unionin pyynnöstä.

Näillä standardissa määritellyillä GMP-määräyksillä on periaatteessa sama tavoite kuin lääketeollisuudelle: taata tuotteen laatu ja turvallisuus. Tämä standardi keskittyy vain kosmetiikkateollisuuteen. Se sisältää ja kattaa:

• tuotannon,
• varastointi,
• pakkaus,
• testaus- ja kuljetusprosessit
• tutkimus ja kehitys
• valmiskosmetiikan jakelu
• tuotantotyöntekijöiden turvallisuus
• ympäristönsuojelu.

Standardi ei vain takaa tuotekriteerien ja vaatimusten soveltamista tavaroiden tuotantoon. Standardin soveltaminen antaa valmistajalle mahdollisuuden hallita toimitusketjun laatu- ja turvallisuusvaatimuksia ja seurata kosmetiikan vaaroja ja riskejä. GMP-säännöt vastaavat sääntöjä, jotka on aiemmin mainittu yksityiskohtaisesti kohdassa ”GMP-vaatimukset”.

Tarvitsetko neuvoja tai tukea lääkelakiin tai kosmetiikkalainsäädäntöön? Vai onko sinulla kysyttävää tästä blogia? Ota yhteyttä lakimiehiin osoitteessa Law & More. Vastaamme kysymyksiisi ja tarjoamme tarvittaessa juridista apua.