Hyvät aidat tekevät hyvistä naapureista - hallituksen reaktio verkkorikollisuuteen sekä tekniikan ja Internetin kehittämiseen
esittely
Jotkut teistä varmaan tietävät, että harrastuksena julkaisen kirjoja käännöksinä Itä-Euroopan kielistä englanniksi ja hollanniksi – https://glagoslav.com. Yksi viimeaikaisista julkaisuistani on kirja, jonka on kirjoittanut tunnettu venäläinen asianajaja Anatoli Kucherena, joka on käsitellyt Snowdenin tapausta Venäjällä. Kirjoittaja on kirjoittanut asiakkaansa Edward Snowdenin tositarinaan perustuvan kirjan – Mustekalan aika, josta on tullut perusta äskettäin ilmestyneen Hollywood-elokuvan ”Snowden” käsikirjoitukselle, jonka on ohjannut merkittävä yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Oliver Stone.
Edward Snowdenista tuli laajasti tunnetuksi ilmoittajina, joka vuoti lehdistölle suuren määrän luottamuksellisia tietoja CIA: n, NSA: n ja GCHQ: n vakoilutoiminnasta. Elokuva osoittaa muun muassa PRISM-ohjelman käytön, jonka kautta NSA voi siepata televiestinnän laajassa mittakaavassa ja ilman erillistä erillistä laillista lupaa. Monet ihmiset näkevät nämä toiminnot kaukana ja kuvaavat niitä kuvauksena amerikkalaisista kohtauksista. Oikeudellinen todellisuus, jossa elämme, osoittaa päinvastoin. Mitä monet eivät tiedä, on, että vertailukelpoisia tilanteita esiintyy useammin kuin luulet. Jopa Alankomaissa. Nimittäin Alankomaiden edustajainhuone hyväksyi 20. joulukuuta 2016 melko yksityisyyttä suojaavan lakiehdotuksen “Computercriminaliteit III” (“Cybercrime III”).
Tietokonerikollisuus III
Laskurin Computercriminaliteit III, jonka Alankomaiden senaatin on vielä hyväksyttävä ja jonka monet jo rukoilevat epäonnistumisestaan, tarkoituksena on antaa tutkintaviranomaisille (poliisille, kuninkaalliselle asevaltiolle ja jopa erityisille tutkintaviranomaisille, kuten FIOD: lle) kyky tutkia (ts. kopioida, tarkkailla, siepata ja tehdä esteettömiä tietoja) 'automatisoiduista toiminnoista' tai 'tietokoneista laitteista' (maallikolle: laitteet, kuten tietokoneet ja matkapuhelimet) vakavan rikoksen havaitsemiseksi. Hallituksen mukaan osoittautui tarpeelliseksi antaa tutkinnon suorittajille mahdollisuus räikeästi vakoilla kansalaisiaan, koska nykyaikana rikollisuudesta on tullut tuskin jäljitettävää, koska digitaalinen nimettömyys ja tietojen salaus lisääntyvät. Lakiesityksen yhteydessä julkaistussa perusteluissa, jotka ovat erittäin vaikeasti luettavissa oleva 114 sivun kokonaisuus, kuvailtiin viittä tavoitetta, joiden perusteella tutkintavaltaa voidaan käyttää:
- Tietokoneistetun laitteen tai käyttäjän tiettyjen tietojen, kuten henkilöllisyyden tai sijainnin, määrittäminen ja sieppaaminen: tarkemmin sanottuna tämä tarkoittaa, että tutkintavirkamiehet voivat salaa käyttää tietokoneita, reitittimiä ja matkapuhelimia saadakseen tietoja, kuten IP-osoitteen tai IMEI-numeron.
- Tietokoneistettuun laitteeseen tallennettujen tietojen tallennus: tutkintavirkamiehet voivat tallentaa tietoja, joita tarvitaan totuuden selvittämiseksi ja vakavan rikoksen ratkaisemiseksi. Voidaan ajatella lapsipornografian kuvien tallentamista ja suljettujen yhteisöjen sisäänkirjautumistietoja.
- Tietojen saavuttamatta jättäminen: rikoksen lopettamiseksi tai tulevien rikosten estämiseksi on mahdollista tehdä tietoista, joiden perusteella rikos tehdään, käsiksi. Peruskirjan mukaan tällä tavoin pitäisi olla mahdollista torjua bottiverkkoja.
- (Luottamuksellisen) viestinnän sieppaamista ja tallentamista koskevan määräyksen täytäntöönpano: tietyissä olosuhteissa on mahdollista siepata ja tallentaa (luottamuksellisia) tietoja viestintäpalvelun tarjoajan yhteistyön kanssa tai ilman sitä.
- Optio-oikeuksien toteuttaminen järjestelmällistä tarkkailua varten: tutkintaelimet saavat kyvyn selvittää epäiltyjen sijainti ja seurata liikkumista mahdollisesti asentamalla etäyhteyden avulla erityisohjelmistot tietokoneistettuun laitteeseen.
Henkilöt, jotka uskovat, että näitä valtuuksia voidaan käyttää vain tietoverkkorikoksiin, tulevat pettymään. Edellä kuvatussa ensimmäisessä ja viimeisessä kahdessa luetelmakohdassa mainittua tutkintavaltaa voidaan soveltaa rikoksiin, joissa väliaikainen pidättäminen on sallittua, mikä johtuu rikoksista, joille laki asettaa vähimmäisrangaistuksen 4 vuodeksi. Toiseen ja kolmanteen tavoitteeseen liittyviä tutkintavaltuuksia voidaan käyttää vain sellaisissa rikoksissa, joista laissa säädetään vähintään 8 vuoden rangaistus. Lisäksi neuvostossa annetussa yleisessä määräyksessä voidaan ilmoittaa rikoksesta, joka tehdään automatisoidulla toiminnalla, jonka rikoksen lopettaminen ja tekijät saatetaan syytteeseen selvästi yhteiskunnallisesti merkityksellisellä tavalla. Onneksi automaattisen toiminnan leviäminen voidaan sallia vain, jos epäilty käyttää laitetta.
Oikeudelliset näkökohdat
Koska tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla, asianmukainen valvonta ei ole koskaan turhaa. Lakilla myönnettyä tutkintavaltaa voidaan käyttää salaa, mutta vain syyttäjä voi pyytää tällaisen välineen käyttöä. Tarvitaan valvontatuomarin ennakkolupa ja yleisen syyttäjän osaston ”Centrale Toetsingscommissie” arvioi välineen aiotun käytön. Lisäksi ja kuten aiemmin mainittiin, valtuuksien soveltaminen rikoksiin on yleisesti rajattu vähimmäisrangaistuksella 4 tai 8 vuotta. Joka tapauksessa suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatevaatimukset on täytettävä samoin kuin aineelliset ja menettelylliset vaatimukset.
Muut uutuudet
Tietokoneen kriminaliteit III -lakiehdotuksen merkittävimmästä näkökohdasta on nyt keskusteltu. Olen kuitenkin huomannut, että useimmat tiedotusvälineet unohtavat hätähuutoissaan keskustella kahdesta lain lisäksi tärkeästä aiheesta. Ensimmäinen on, että lakiesityksessä otetaan käyttöön myös mahdollisuus käyttää ”syötti-murrosikäisiä” jäljittäjien jäljittämiseksi. Groomersia voidaan pitää rakastavien poikien digitaalisena versiona; digitaalisesti etsimässä seksuaalista yhteyttä alaikäisten kanssa. Lisäksi varastettujen tietojen vastaanottajien ja vilpillisten myyjien syytteeseenpano on entistä helpompaa, jos ne toimittavat tarjoamiaan tavaroita tai palveluita verkossa.
Väitteet lakiehdotukseen Computercriminaliteit III
Ehdotettu laki mahdollisesti loukkaa Alankomaiden kansalaisten yksityisyyttä. Lain soveltamisala on loputtoman laaja. Voin ajatella monia vastalauseita, joista valittavana on se, että kun tarkastellaan rajoittamista rikoksiin, joiden vähimmäisrangaistus on 4 vuotta, oletetaan heti, että tämä todennäköisesti edustaa kohtuullista rajaa ja että siihen liittyy aina rikoksia, jotka ovat anteeksiantamatta vakava. Henkilölle, joka tietoisesti solmii toisen avioliiton ja kieltäytyy ilmoittamasta vastapuolelle, voidaan kuitenkin jo tuomita kuusi vuotta. Lisäksi voi olla niin, että epäilty osoittautuu lopulta viattomaksi. Hänen omien yksityiskohtiensa lisäksi on sitten tutkittu perusteellisesti, ja todennäköisesti myös niiden muiden yksityiskohtien, joilla ei ole mitään tekemistä lopullisesti tekemättä jätetyn rikoksen kanssa. Loppujen lopuksi tietokoneet ja puhelimet ovat "par excellence" -tekijöitä, joiden avulla he voivat ottaa yhteyttä ystäviin, perheeseen, työnantajiin ja lukemattomiin. Lisäksi on kyseenalaista, onko lakiesityksen mukaisten pyyntöjen hyväksymisestä ja valvonnasta vastaavilla henkilöillä tarpeeksi erityistietoa pyynnön asianmukaiseksi arvioimiseksi. Tällainen lainsäädäntö näyttää kuitenkin melkein välttämättömältä pahuudeltä nykyään. Lähes jokaisen piti kerran käsitellä Internet-huijauksia, ja jännitteillä on taipumus olla erittäin suuri, kun joku on ostanut väärennetyn konserttilipun verkkomarkkinoiden kautta. Kukaan ei myöskään koskaan toivonut, että hänen lapsensa joutuu kosketuksiin turmeltuneen hahmon kanssa päivittäisen selauksensa aikana. Kysymys on edelleen siitä, onko Computercriminaliteit III -laki, jolla on laajat mahdollisuudet, tie tie.
Yhteenveto
Laskusta Computercriminaliteit III näyttää tullut jonkin verran välttämätöntä pahaa. Laki antaa tutkintaviranomaisille laajan valtuuden päästä tutustumaan epäiltyjen tietokoneistettuihin teoksiin. Toisin kuin Snowden-tapauksessa, lakiesitys tarjoaa huomattavasti enemmän takeita. On kuitenkin edelleen kyseenalaista, riittävätkö nämä suojatoimenpiteet Alankomaiden kansalaisten yksityisyyden suhteettoman loukkaamisen estämiseksi ja pahimmassa tapauksessa Snowden 2.0 -tapahtuman estämiseksi.